Keitaani Kalliossa

Enimmäkseen kotitoimistolta käsin työskentelevänä etsin jatkuvasti uusia, innostavia paikkoja, joissa haastatella potentiaalisia promoottoreja, tavata yhteistyökumppaneita pienen palaverin merkeissä tai vain istua hetki yksin, juoda kuppi kahvia ja ladata ideavarastoja. Eilen löysin tällaisen paikan osoitteesta Fleminginkatu 13.

Tokio Bar on pieni ja viehättävä lounge, ilmapiiriltään jotain ihan muuta kuin Kallion kuppilat yleensä. Työaikana pitäydyin kahvikupillisessa (hyvin kohtuullinen 1,50€) ja tuoreessa sushissa (6-9€) mutta tarjolla olisi myös drinksuja. Pienen haastattelun jälkeen kävikin ilmi, että Tokio Barista on tullut suosittu aloittelu-/illanistujaispaikka. Lisäksi Tokio Bar on galleria, parhaillaan esillä on Mikko Hallikaisen tauluja.


Kysymys kuuluukin, miksen enää asu siinä ihan vieressä Castréninkadulla??

Hartwall- smoothie mainos - Kuoleman asialla ?

Onnellinen banaani ja mansikka tanssivat kultaisella hiekkarannalla. Aurinko paistaa, kaveruksilla on hauskaa. Taitaa olla kesäfiilikset kuumimmillaan. Positiivinen musiikki sävyttää frendien tanssia.

Mutta... mutta... Mitä sitten tapahtuu? Tarina muuttuu karmivaksi...

Mansikan ja banaanin yläpuolella roikkuu narussa iso paha blender. (Voih OBH Nordica, kun se pelottavasti näyttää teidän lippulaivablenderiltä). Menee hetki. Kaverukset katsovat ylöspäin. Blenderi alkaa keikkua narussa, sillä terä vipattaa rajusti. Tässä vaiheessa tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myös mansikka ja banaani tietävät, mitä tuleman pitää: kuolema. Heidät pistetään poikki, pinoon, muussiksi, soseeksi, jauhetaan, tuhotaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Pian naru katkeaa, hilpeät kaverukset muussaantuvat blenderin terän alle julmasti. Mainos päättyy. Näin on syntynyt Smoothie hedelmänautinto Hartwall Jaffalta. Aika rujo vertauskuva, sanon minä, joka yleensä katson telkasta lälläreitä ja kannatan muutenkin asioiden esittämistä positiivisessa valossa. Eikö oikeasti ollut mitään muuta tapaa kertoa ko. tarina, josta olisi käynyt että smoothie on soseutettu hedelmäjuoma?

Haloo, assosiaatiot ja vertauskuvat on hyvä asia mainonnassa - oikein käytettynä.
Voi iso, paha blenderi sentään. Miksi murskasit ne viattomat hedelmät julkisesti?

DNA sponsoroi ennätysyritystä (M&M), DNA pyrkii Guinnesin ennätysten kirjaan (IT)

Eriomaista!

20 000 krysanteemikimppua aseteltiin hymyn muotoon Senaatintorin portaille piristämään hesalaisten päivää, sillä DNA:lla on asiakastyytyväisyysmittausten mukaan tyytyväisimmät asiakkaat. Kun tempaus päättyi, kukat jaettiin vanhainkoteihin yms. Kustannukset arviolta n. 4 e/kimppu * 20 000 + muutaman ihmisen asettelutyö. Ja mikä parasta, tempauksen idea tuli (lehtitietojen mukaan ainakin... ;) talon sisältä. Ihan onnistunut kokonaisuus!

Seuraukset: valtakunnallinen mediajulkisuus, iloiset vanhukset ja mahdollisesti nimi "Maailman suurimman kukkahymyn tekeminen" -kategoriaan Guinnesin ennätyskirjaan.

http://www.itviikko.fi/paauutiset/2008/05/18/rss/200813509/7?rss=8

Helposti parempaa äideillekin

Eletään taas niitä päiviä, kuten joka vuosi tähän aikaan, joina iso osa suomalaisista pohtii: Mitä ihmettä ostaisin äidille lahjaksi?

Omalta osaltaan helpotusta tähän pohdintaan tuovat Expressionistit Jasmin ja Sara, jotka aurinkoisessa Helsingin keskustassa tuovat kiireisille kaupunkilaisille ehdotuksen: Mitä jos ostaisit äidille lahjaksi laadukkaan MyCafé-kahvinkeittimen?

Ei huono idea, vaikken äiti olekaan. Lähdenkin tästä keittämään kupin kahvia. ;)

TV-mainoksen tauolla kuultua

JIMiltä tulee joukkotuhoaseista kertova dokkari. Mainoskatkolla iloinen ja heleä naisen ääni toistaa"Mukana menossa - Bon AQUA". Millainen viesti tosta nyt sitten pitäisi ymmärtää? ;)

Spontaani tunnettuus vai sekopäisyys?

Jos näkee autoa ajaessaan 80 km/h vauhdista kengät Hervannan valtaväylällä, tunnistaa ne Puman tennareiksi (hinta 159,00), ajaa uuden ringin hakeakseen ne sieltä ja vie ne himaan, niin onko silloin kyse brändin rakastamisesta vai sekopäisyydestä?

Nim. Näin saattoi käydä joku päivä joskus