Kaksi tapaa tehdä product placement
Tulipa eilen katsottua kaksi elokuvaa, jenkkiläinen vaihtoehtoisempi, älykäs ja
hillittömän hauska "Juno", joka kertoo 16-vuotiaasta tytöstä, joka tulee raskaksi ja
alkaa määrätietoisesti etsiä lapselleen adoptiovanhempia. Tämän jälkeen katsoimme
"Ganesin", joka kertoo Hurriganesien alkutaipaleesta Remu Aaltosen näkövinkkelistä.
Tehdäänpä ihan alkuun selväksi, että allekirjoittanut on taiteellinen tarinoita rakastava
humanistihippiäinen, jolle tietyt asiat ovat pyhiä. Kuten elokuvat. Vihaan huonoja
elokuvia, ja Ganesia vihasin kahdesta syystä. Sen lisäksi, etä elokuva oli mielestäni
huono (käsikirjoitukseen ja henkilöhahmojen kehitykseen liittyviä ongelmia ja onttoutta),
elokuvan töksähtelevä product placement pilasi oman leffanautintoni lopullisesti.
Heti elokuvan alussa tehtiin selväksi, ketkä leffaa ovat sponsoroineet. No okei, ei siinä
mitään. Seuraavaksi ruutuun lävähtää jenkkityyppinen esittelyteksti "Helsinki Filmi
esittää", "Tuomas Milonoff on Remu Aaltonen" jiiänee. Ei tässäkään vielä mitään. Mutta
siinä vaiheessa, kun roolihahmot laukovat sellaisia reploja kuin "Melko reilua" (DNA) ja
"Tääl on vielä vähän hiljasta mut kyl se tästä lähtee" (Koff) oli allekirjoittanen
elokuvanautinto pilalla. DNA:n ja Koffin markkinointipuolella nämä repliikit lienevät
olleet koko elokuvan kohokohta, joille on hihitelty samalla tavalla innostuneesti, kun
sukulaiset kiljuvat tv:n edessä, kun heidän pikku Mikkonsa/Maijansa näkyy telkkarissa ja
pääsee parhaassa tapauksessa vastaamaan vielä toimittajatädin/sedän kysymykseenkin. Tätä
ihmettä sitten esitetään suvun kissanristiäisissä kotiteatterissa ja tunnelmallisissa
illanistujaisissa parin punkkulasillisen jälkeen. Siinä se nyt on, meidän mokkula ja
meidän pikku bisse, niisk.
Hauska vertailukohta Ganesin kökölle tuotesijoittelulle oli tapa, jolla asia hoidettiin
Junossa. Tic Tac -pastillit saivat leffassa runsaasti näkyvyyttä, koska Junon poikaystävä
söi niitä koko ajan. En tiedä, oliko kyseessä elokuvantekijöiden oma valinta vai sovittu
tuotesijoittelu. Juuri näin se pitäisi tehdäkin. Ei leffaan tulla katselemaan mainoksia,
niiden aikana rapistellaan sipsipussit auki ja ryystetään colaa posket lommolla. Leffan
product placement on parhaimmillaan niin luontevaa, että kuvassa vilahtavia
kännykkämerkkejä, pastilleja ja tossuja ei tarvitse erikseen alleviivata. Ja kaikkein
parasta on se, jos tuote tai brändi on olennainen osa itse tarinaa. Sen nimeä ei
välttämättä mainita kertaakaan, eikä tuotemerkkiä erityisesti hehkuteta, vaan se on
sulautuu tarinaan ja sen maailmaan. Kännykällä soitetaan puhelu, jonka lopputuloksena
juoni kulkee eteenpäin. Manolo Blahnikeilla hurmataan sööttejä kundeja, mutta
irtonaisessa ja teennäisessä kohtauksessa ei pysähdytä lässyttämään Manolo Blahnikeista
maailman ihquimpana kenkämerkkinä jonka uusi kokoelma bai tö vei on juuri tullut
markkinoille.
Loppukaneettina todettakoon, että hörhötaiteilija sisälläni haluaa vain nauttia hyvästä
elokuvasta ja loistavista roolisuorituksista. Mutta ilman sponsoreiden anteliaita
kukkaroita niitä ei valitettavasti nähdä. Ruokkivaa kättä ei kuitenkaan tarvitse nuolla
kainaloon asti. Ja välillä voi jopa leikkisästi näykkäistäkin.
Tekstit
8 kommenttia:
Jahas, tekstinkäsittelyohjelma ei näköjään halunnut leikkiä mun kaa :(
Kyllä se vähän sama juttu product placementin esiintuomisessa, kun siinä, että on rikas ja kuinka sen näyttää. Molempia voi tehdä joko hienosti tai huonosti. Järkevä tapa, jossa ketään leimataan pröystäilijäks, on hienostuneen huomaamaton tyyli. Pienet vihjeet kertoo kyllä niille aseman, kenen kuuluukin tietää.
Hyvä vertaus on vaikkapa kahden tuntemattoman henkilön small-talk -hetkinen. Siitähän myös leffoissa on kyse - vuoropuhelusta tarinan ja kohderyhmän mielien kanssa. On ihan eri asia sanoa kaverille:
- Meillä Rolexin markkinointijohdossa on kyllä ollut kiireinen kesä.
Tai...
- Kellobisneksessä on kulkenut kivasti ja on kyllä ollut melkoista hulinaa markkinoinnin kanssa.
Tai...
- Viime kesänä golffasin Talmassa pääministerimme kanssa...
Tai
- Pelattiin viime kesänä yhen Matin kanssa Talmassa...
Tai...
- Kävin tänään pesettämässä Hummerini...
- Autopesussakin ehdin piipahtaa... (ja myöhemmin mainita, että auto nyt sattui oleen Hummeri, kun/jos se tulee kuitenkin puheeksi...)
Samassa tavalla pp toimii parhaiten, kun se on itse tarinan luonnollinen osa/ydintekijä, eikä ulkopuolista, väkisin ja näkyvästi mukaan työnnettyä mainos-jeesustelua, josta Janicalla oli hyviä esimerkkejä. Ja sama pätee myös advertoriaaleissa. Joidenkin kornius on alittanut totaalisesti hyvän maun rajat. Medialobbaus ja maksetut advertoliaalit on ihan eri juttu ja niiden tyylissä pitäisi olla joku ero!
Mutta kysyppä nyt ylipäänsä suomalaiselta markkinointiväeltä, miten he käyttävät tarinallistamista markkinointiviestinnän eri kanavissa, niin saat hyvin erityylisiä ja -tasoisia vastauksia...
Jaahas, ja mulla taas puuttui puolet sanoista, joita olin ajatellut kirjoittaa... Liian näppärät sormet...
Ps. Kokonaan toinen juttu onkin sitten, se kuinka hyvänä tai huonona asiana tuotesijoittelua, joka btw on meikäläisen mielestä Suomessa kohtuullista, pidetään. Valitettavan monelle tuotesijoittelu tarkoittaa kuitenkin samaa kuin piilomainonta, jolla on puolestaan aina negatiivinen kaiku siihen liittyvän katsojan alitajuisen harhauttamisen kautta. Ja onhan se toisinaan kuin veteen piirretty viiva. On valitettavaa, että kyseisiä termejä on käytettykin toistensa synonyymeinä myös julkisesti.
Samalla tavalla product placementin rinnalla on kuullut puhuttavan kyllä myös brändinäkyvyydestä (brand placement) tai tuotejulkisuudesta. Jälkimmäistä käytti ainakin Nando Malmelin väitöskirjassaan Mainonnan lukutaito. Markkinoinnissa kaikilla termeillä on aina vähintään pari rinnakkaista käsitettä, jotta on jotain, mistä väitellä... ;)
Sinänsä on koomista, että vaikka pp on markkinointi-ihmisille, mediaväelle ja tuotantopuolelle tuttu juttu, niin em. termiä ei löydy Suomen tai EU:n lainsäädännöstä, joka kyllä määrittelee rajat tv:ssä tapahtuvalle piilomainonnalle, mainonnalle ja ohjelmasponsoroinnille! Ilmeisesti tilanne on muuttumassa tulevaisuudessa.
Mielestäni Suomessa pelataan kuitenkin vielä kohtuuden rajamailla pp:n kanssa. Ja ainakin Janican esimerkkien perusteella se on usein kaukana 'kuluttajan alitajuisesta harhauttamisessa'. Ehkäpä ko. elokuvan väki pelkäsi Viestintäviraston, JSN:n tai kuluttaja-asiamiehen huomautuksia ja päätti 'just-in-case' -hengessä KOROSTAA product placementiään tehdäkseen eron piilomainontaan... Ja onneksi Suomessa taitaa enemmän olla kyse 'perinteisestä' pp:stä, eikä esim. siitä, että joka teokseen olisi lähdetty läiskimään digitaalisen editoinnin keinoin brändinimiä ja -merkkejä kaikkiin kiviin, kukkiin ja kupposiin!
Sen sijaan ohjelmasponsorointi onkin jo paljon yleisempää. Ei taida moniakaan suosittuja suomalaisia sponsoimattomia ohjelmia löytyä. Lähes joka ohjelman yhteydessä on joku putiikki tarjoamassa ' Päivän sään'... Tältäkin puolelta löytyy monia erinomaisia esimerkkejä mutta myös niitä vähemmän mairittelevia. ..
Hauska yhteensattuma, että Tampereen yliopistossa on tänä vuonna valmistunut markkinoinnin gradu juuri Ganes -elokuvan brändisijoittelusta. Kannattaa Janica varmaan käydä lukemassa.. ;D
http://tutkielmat.uta.fi
tuotesijoitelua tämäkin
http://plaza.fi/edome/uutiset/nokia-loi-maailman-suurimman-nayton
vai tapahtumamarkkinointia? Ihan sama mutta pakko oli postata kun oli mun mielestä aika spektaakkeli ja ennennäkemättömän hieno tempaus Nokialta. Nokiahan on tunnettu siitä, että se tuotesijoittelee ja tekee kaiken näköistä mutta aina se on jotenkin...kökköä...
Sen verran markkinointi tehosi, että vuokrasin Junon. Odotan innolla, mitä siellä on! Ü
Nyt tuli katsottua Juno ja osuit Janica naulan kantaan kirjoituksellasi. Jollet olisi maininnut tennareita ja karkkeja, olisin ollut varma urhi... Alitajunta hiffas monta muutakin product placement -asetelmaa mutta nekin oli tyylillä tehty. Bra! Ü
Lähetä kommentti