Markkinointitoimistossa tapahtuu

Promoottorin terveiset Kapkaupungista (Toim. huom! Kirjoitettuna ilman ääkkösiä paikallisella näppäimistöllä)

Eli mita tapahtui? Alkuvuoden aikana kypsyi ajatus, etta olisi mukava saada joku helppo harjoittelupaikka kesaksi jostain Turun lahelta. Pienen netissa surffailun jalkeen loytyikin sopivalta tuntuva toimija, joka valitti eurooppalaisia opiskelijoita Etela-Afrikkaan Kapkaupunkiin, ja ennenkuin sita kunnolla ymmarsikaan sita oli jo lentokoneessa, kevaan kiireiden takia koko lailla valmistautumattomana, maaranpaana etelainen Afrikka.

Harjoittelupaikkana minulla on Ownbrand (www.ownbrand.co.za) niminen yritys. Kaytannossa yritys rakentaa apteekeille niiden omissa nimissa olevia brandeja eli tyyliin Pirkkaa S-marketille. Yrityksen toimiston jakaa myos toinen yritys PharmaGo, joka paa-asiallisesti myy laakkeita/terveystuotteita apteekkeihin. Omistussuhteet menevat myos nailla kahdella yrityksella jonkin verran ristiin, joten olen kaytannossa tehnyt toita kahdelle eri yritykselle.

Normaalisti tulen toimistolle yhdeksalta. Hoidan myyntipaallikon juoksevia asioita (sahkoposti, faxit, tarvittavat puhelut) pari tuntia, minka jalkeen loppupaivan puurraan erilaisten projektien parissa. Ensimmainen projekti oli luoda myynninseurantaan jarjestelma, koska sellaista ei jostain syysta ollut. Taman jalkeen kaytiin yrityksen johdon kanssa budjettia lapi ja paadyttiin erottelemaan naiden kahden samoissa tiloissa toimivan yrityksen budjetit toisistaan, jotta paatoksenteon tueksi olisi tarkempaa tietoa. Tyopaiva paattyy aina tyotilanteen mukaan eli tarjolla on ollut kaikkea 6 tunnin netissa surffailusta 12 tunnin lahes tauottomaan paahtamiseen.

Viimeisin projekti on ollut markkinointisuunnitelman luominen taalla kesaksi markkinoille tuotavalle tuotteelle. Pitaa sisallaan mm. kilpailija-,markkina-analyysia seka talla hetkella kolmen eri aikaan toteutettavan promootiokonseptin suunnittelua Projekti on selvasti tahan asti kiinnostavin ja hiukan harmittaa etten ehdi suunnitelman toteuttamista valvomaan. Kutsu toki jo tuli viela puoleksi vuodeksi, mutta rahat ja viisumin voimassaoloaika alkaa nayttaa piakkoin samaa melko pienta lukemaa, joten koti Suomi kutsuu ensi kuun alussa.

Ymparisto on taalla on toki paljon muutakin kuin tama harjoittelupaikka. Kapkaupunki on hyvin kakskasvoinen kaupunki. Kaupunki on hyvin kaunis merenrantakaupunki ylvaiden vuorten kupeessa. Epailematta ymparistoltaan kaunein paikka, missa tahan asti olen ehtinyt vierailemaan. Samaan aikaan taalla on korkea tyottomyysaste ja kasittamaton maara koyhyytta. Jotain tasta kaupungista kertoo se, etta aamuisin juna-asemalle kavellessani vastaan tulee toiveikkaita koululaisia mutta samoilla kaduilla on kodittomia kaariytyneena huopiin (ja keli ei usein todellakaan ole taalla niin hyva etta tekisi mieli laitta kadun varteen kollottelemaan) Junassa on kaikkea todella rikkaista pukuihin sonnustautuneista ja uusia Nokioitaan nappailevista hyvin koyhiin ja nalkiintyneen oloisiin kanssamatkustajiin. Joskin useimmiten saan kunnian olla aina tata tietty etnista taustaa edustava henkilo, silla paikallinen vaaleahko vaesto ei junia kayta.

Rikollisuuteen tormaa taalla vaistamatta ja jokaisella, etenkin eurooppalaisilla, vaikuttaa olevan oma tarinansa tahan liittyen, joillain jopa seitseman, ja askettain samaan asuntoon kanssani muuttaneet uudet kamppikset ovat jo hyvaa vauhtia tekemessa uutta ennatysta. On kaikkea taskuvarkauksista, kotimurtoihin ja aseellisiin ryostoihin. Nyt tekisi mieli sanoa etta itse olen valttynyt moiselta, mutta pitaa koputtaa rankasti puuta tassa vaiheessa. Valilla perusturvallisuuden jarkkyminen on tuntunut siettamattomalta, mutta kaikkeen tottuu…vuotavaan kattoon (piti vaan siirtaa sanky pois alta), rikkinaiseen pesukoneeseen(tamakin saatiin kolmessa viikossa korjattua), toistuvasti myohastyviin tai peruuntuviin juniin (pitaa vain odottaa tai ottaa seuraava), siihen etta tyopaikalla saatta olla puhelinlinjat poikki kun sinne saapuu (ei auta kuin odottaa) ja tietysti siihen, etta ulkona pitaa katsoa ymparilleen ja silti vaikuttaa itsevarmalta ja rennolta samaan aikaan, ja etta pitaa vaihtaa kylmasti katua tai junanvaunua jos alkaa vaikuttaa etta ongelmia saattaa olla tiedossa. Samaan aikaan on hyva muistaa, etta vaikka valilla tekisi mieli nahda Suomi hyvin puhtaana neitokaisena, niin kyllahan meilta kaikenlaista loytyy myos Suomesta. Pakkasta taalla ei ole koskaan.

Kauniin ympariston lisaksi ihmiset ovat tekevat tasta kaupungista sen mita se todella on. Taalla tapaa sakkia hyvin erilaisista taustoista. Viime lauantaina jarjestin pienet illanistuijaiset kotonani ja paikalla oli ihmisia Zimbabwesta, Tanskasta, Etela-Afrikasta ja ulossiirryttaessa tarkoitus oli napata viela mukaan brasilialainen kollega. Edellisena viikonloppuna paadyttiin Israelilaisen elamantaiteilijan kutsumana juhliin, jossa oli suoraan 'silla silmalla'-ohjelmasta oleva paikallinen Art Director, jenkkilainen muusikko, aiti joka kohtuu estottomasti vaihteli vaatteitaan (toki pyysi sulkemaan silmat ennenkuin lavaytti paidan seinaan johon ei ollut tyytyvainen)ja iso joukko ihmisia joita en ole edes kykeneva profiloimaan. Juhlista paadyttiin laheiseen baariin, jonka baarimikko oli seurassamme ja joka lopulta joutui toihin, koska baarin omistaja oli hivenen humalassa. Kyseisenlainen illankulku ei ainakaan Turussa eika uskoakseni myoskaan Tampereella ole kaikkein todennakoisin.

Kaiken kaikkiaan kotimatkan lahestyessa Kapkaupungin positiiviset puolet alkavat taalla korostumaan. Kotona odottaa kuitenkin taas kahden tutkinnon junttaaminen eteenpain ja toivottavasti kevaaksi tulee puskettua gradu ulos, etta voi seuraavana syksyna tarvitsee enaa viimeistelle Tradenomin tutkinto. Vetta ja pimeaa sitten piisaakin kuukausikaupalla. Kotona odottaa kuitenkin myos laheiset, ystavat ja tietysti eritoten Turun Plussalampaat, joihin onkin tullut pidettya tihenevaan tahtiin yhteytta. Eika niin valiksi ole, vaikkei kotona toistuvasti heraakaan siihen, etta katosta tiputtelee vetta kasvoille.

Mutta tosiaan onhan tata retkea viela inan vajaa kuukausi jaljella ja ensi viikon sain sovittua lomaviikoksi ja nokka kaantyy kohti Namibiaa…

Aurinkoista loppukesaa toivottaen,
Jarno Rajalampi, Expressionin promoottori

Ps. A tai O:ta mulla ei talla hetkella ole ja suomenkieliset lauserakenteetkin on hiukan hukassa, mutta lupaan ottaa kielikylpyja syyskuussa.

Terveiset tarjosi Päivi