Visio2008 -seminaarissa olleet tietävät, mitä tarkoitan otsikolla. Tässä todistusaineisto. ;)
"--Läheskään kaikki eivät ymmärrä Ylen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin yrityksiä luoda yhteishenkeä. Yhtiö lahjoitti työntekijöilleen ystävänpäivänä "Ylestä perkele" -tekstillä varustettuja mukeja...--"
Kaikkea voi tehdä sisäisen markkinoinnin (ja budjetin nimissä).
Mutta jos maine lähtee, "niin so fucking what".
Jos Pirkanmaan Yrittäjien päätoimittaja Jari Jokilammen kirjoitukseen 13.2.08 -lehdessä on uskominen, astuu Tampereen Hämeenkadulla sekä 10 metriä risteyksistä sivukaduille päin mainoskylttikielto. En ota kantaa siihen, onko kielto mielestäni hyvä vai huono asia mutta haluan nostaa esille pari pointtia kirjoituksesta.
"-- Kyltit ovat esteettinen haitta --".
Ei mainoskylttien tarvitse olla esteettinen haitta, jos ne on suunniteltu tyylikkäästi ja jos ne kehykset ja vuodat eivät ole läpi ruostuneita rumiluksia. Voitaisiinko mainoskyltit sitten säilyttää, jos kaupunki sponsoroisi yrittäjille mainostoimistopalveluita, joiden avulla kylttien sisältö saataisiin sopimaan paremmin katukuvaan ja toisaalta kyltit tehtyä sellaisista materiaaleista ja muodoista, etteivät ne ainakaan rumuuttaan hyppää kenenkään silmille? Täällä on ainakin yksi vapaaehtoinen mainostoimisto osallistumassa projektiin. Kyllähän vettynyt, rypistynyt, haalistunut tai muuten vaan kulahtanut ruma A-ständi tai muu mainostaulu on kaatopaikkakamaa. Eikä siitä ole edes sellaisena yrittäjälle mitään iloa, koska se välittää väärää kuvaa firmasta. Mutta entä, jos se näyttäisi hyvältä? Voitaisiinko mainokset sitten pitää kadulla?
"-- Virkamiehet ovat päätösperusteluissaan kyseenalaistaneet mainoskylttien merkityksen --"
Tässä olen samaa mieltä. Pelkkä mainoskyltti kadulla ei ihmeitä tee, jos yrityksen muu markkinointiviestintä on kehnoissa kantimissa. En tiedä, ovatko virkamiehet lukeneet markkinointiviestinnän peruskursseja vai ei, mutta useimmat kadunvarsimainokset eivät kyllä ole ollut oikeaoppisesti suunniteltu ja tuotettu, jotta ne toimisivat huomion kerääjinä. Ja jos ne ovat keränneet huomiota, niin syy on ollut lähinnä mauttomuus, rumuus, kirkuvat epäsiistit taustat ja pienen pieni pränttiteksti, jota on mentävä katsomaan sentin päästä todetakseen, etei tuote kiinnosta, eikä se ole edes halpa. Entä, jos mainoskyltti olisi oikeasti ammattilaisen tekemä ja saisi asiakkaat esimerkiksi vierailemaan liikkeessä, niin voitaisiinko kyltit sitten pitää kaduilla?
-- Onko tarkoitus häätää pienet yritykset pois Tampereen pääkadulta --
Tuskin tästä on kyse. Sen sijaan esteettiset seikat ja haitat ovat ymmärrettävä syy kiellolle. Mutta jos kaupunki on sitä mieltä, että mainoskylttejä EI saa olla, niin olisiko kaupungilla tarjoa yrittäjille jotain muuta ratkaisua mainostamiseen kadulla? Miten olisi esimerkiksi rahoitusapu parempiin katutason ikkunamainoksiin? Tai entä jos kaupunki ostaisi vähän ulkomainostilaa JCDeauxilta ja lahjoittaisi sitä yrittäjille? Tai entä jos vain hommataan tiettyihin rakennuksiin ulkomainontaa varten suunnitellut LCD-mainostaulut, joihin voidaan säännöllisesti ja edullisesti päivittää keskustan yrittäjien markkinointiviestintämateriaaleja? Varmasti muitakin ratkaisuja on kuin totaalinen ultimatum -kielto ja pienyrittäijen vihastuttaminen.
Lopuksi on pakko kysyä, minkä takia mainoskyltit ovat HAITTA ja kulkueste vain Hämeenkadulla? Samassa asemassa ne ovat esim. myös Kuninkaankadulla, Verkatehtaankadulla ja vaikka Rautatienkadulla... Hmm... Tässä mielessä ymmärrän pienyrittäjien suuttumuksen ja syytteet yrittäjien eriarvoistamisesta. Perusongelma, eli rumuus ja haittatekijät, ei ratkea lopulta mihinkään kieltämällä ulkomainokset osittain.
Mitä mieltä muut ovat?
Soitin taannoin koskettimia bändissä nimeltä Lines of Leaving.
Valitsin kuitenkin aikoinaan markkinoinnin musiikin sijaan. Päivääkään en ole sitä katunut, vaan päin vastoin, katsonut ylpeänä, kuinka sinnikkäät kundit ovat jatkaneet soittamista ja keikkailua itse perustamansa levy-yhtiön Independent Sounds Oy:n kautta.
Tänään sain postia samaisen bändin postituslistalta ja ihailin, millaista kehitystä bändissä on tapahtunut. Musiikki on aina uponnut minuun mutta nyt suitsutan myös bändin sisukkuutta ja täysin omin voimin tehtyä markkinointiviestintää.
Lines of Leaving on malliesimerkki bändistä, joka kyllästyi taistelemaan tuulimyllyjä (suuria levy-yhtiöitä) vastaan ja perusti oman yrityksen tuottamaan ja markkinoimaan musiikkia, joka ei ole sitä ns. massatavaraa. Kankean alkun jälkeen näyttää siltä, että kundit ovat lyömässä OIKEASTI läpi myös suuren yleisön ja valtakunnan rajojen ulkopuolella.
Lainaus bändin tiedotteesta:
"Bändin Battle For Humanitylle rapsahti lähes täydet pisteet (SmackTheJack.net 4,5/5) ja sanallista kehua (Vanguard Online, UK) niin että nyt voidaankin jo olettaa levyn olleen todennäköisesti eniten kansainvälisissä arvosteluissa täysiä pisteitä (tai yhtä vaille) saanut kotimainen esikoisalbumi vuonna 2007. Jo 8 kriitikon 5 tai 4/5 tähden arvosteluiden nojalla voitaneen julistaa levy epävirallisesti viime vuoden kehutuimmaksi kotimaiseksi debyytiksi"!
Kuka voi vielä väittää, etteivät verkkoyhteisöt (omat www-sivut, myspace jne) , sosiaalinen markkinointi (kavereiden postituslistat, kilpailut, PR), kontaktimarkkinointi (maksulliset ja maksuttomat keikat) sekä yhteismarkkinointi (mm. Renoise-bändin kanssa) voisi tehdä tuotteesta tunnettua ja kasvattaa samalla merkittävästi myyntiä?
Haloo - vielä 3 vuotta sitten kukaan ei tiennyt, mikä on Lines of Leaving ja mitä se tekee mutta nyt sillä on tuhansia innokkaita faneja Australiasta Tammisaareen. Musiikkia ladataan webistä enemmän kuin monen levy-yhtiön tunnetuksi tekemien artistien kotisivuilta.
Ja mikä parasta, samalla kun LOL nostaa päätään ja menestyy myös Suomen ulkopuolella, se pääsee irvailemaan suurten levy-yhtiöiden kankeudelle ja uusille haasteille - aiheellisesti... Itsehän muistan bändin keulahahmon ja Independet Sounds Oy:n keulahahmo Timo Nyman nimenomaan kovan luokan provosoijana ja totuuden torvena, jolla on aina ollut paljon hyvin perusteltuja kehitysehdotuksia nykyiseen musiikin tuotantomalliin. Ehkä Timo vihdoin pääsee kertomaan niistä myös suurelle yleisölle ja saa ihmiset ymmärtämään, että musiikkibisnes muuttuu siinä, missä moni muukin.
Tsekatkaa bändin mielenkiintoinen lehdistötiedote ja käykää tutustumassa web-sivuihin www.linesofleaving.com -osoitteessa!
LOLlillalaisilla on edessään mielenkiintoiset ajat, jos provokatiivinen lehdistötiedote saa suomalaisen musamaailman väen innostumaan keskusteluun, jota olisi pitänyt käydä jo jonkin aikaa sitten - ainakin suurten levy-yhtiöiden neukkareissa...
Kun kauan pelätty mutta yllättävän kivuttomasti sujunut putkiremontti saatiin päätökseen, tipahti taloyhtiön asukkaiden postiluukuista tällaiset "ruosteiset työkalut". Ensin ajattelin, että kiitti vaan, remppamiehet lähtee ja talon asukkaat ovat nyt sitten omillaan näiden työkalujen kanssa, vai? Sitten luin saatekirjeen ja huomasin tuon Kultasuklaa-tekstin! Miten kaunis ele urakoitsijalta! Emator on hoitanut hommat muutenkin mallikkaasti ja palautteetkin on jo kyselty, joten mistään viime hetken voitelustakaan ei ole kyse.
Toinen hymyn huulille tuonut huomio oli persoonallinen tapa myydä mainospaikkaa
Länsiterminaalin kupeesta. Kuvaa ei voinut ohittaa eikä kuvatekstiä jättää lukematta. Siinä sanotaan: "Osta tästä mainostilaa jotta pääsen kotia."
Minkälainen markkinointi on jäänyt sinun mieleesi jotenkin erityisen positiivisena? Allekirjoittanut jatkaa miettimistä suklaapulttien parissa...
Hieman maailmaa (olen käynyt Turussa) ja elämää nähneen graafisen suunnittelijan näkökulmasta rajallisella filosofiantaidolla täten julistan: ei ole olemassa paskoja töitä.
On vain tavoittamatta jäänyttä potentiaalia johtuen rajallisista aikatauluista ja rajallisista budjeteista – tosin eritoten rajallinen kärsivällisyys kuunnella graafisen suunnittelijan mutinaa vääristä väleistä päättää milloin työ on valmis Xeroxin ruoansulatukseen.
Mutta joskus tähdet osuvat kohdalleen.
Hetkiä jolloin tajuat puristavasi Logitechin jyrsijää rystyset valkoisena yksittäisen kyyneleen vieriessä alas poskipäätäsi. Vierelläsi kollega päästää tahattoman syvän huokauksen joka kumpuaa keuhkojen autonomisista syvyyksistä joita tavallisesti käytämme vain korahtaessamme kuoleman hetkellä.
Tänään tapahtui tähänhetkisen urani kliimaksi.
Hetki jolloin aika pysähtyi ohikiitäväksi sekunniksi (sekunttiviisari ei liikahtanut sinä aikana). Kynä kirposi hervottomista käsistäni ja...
Ja...
Edessäni loisti tämä.
Tekstit
Kaikki kommentit
