Mestariteos
Hieman maailmaa (olen käynyt Turussa) ja elämää nähneen graafisen suunnittelijan näkökulmasta rajallisella filosofiantaidolla täten julistan: ei ole olemassa paskoja töitä.
On vain tavoittamatta jäänyttä potentiaalia johtuen rajallisista aikatauluista ja rajallisista budjeteista – tosin eritoten rajallinen kärsivällisyys kuunnella graafisen suunnittelijan mutinaa vääristä väleistä päättää milloin työ on valmis Xeroxin ruoansulatukseen.
Mutta joskus tähdet osuvat kohdalleen.
Hetkiä jolloin tajuat puristavasi Logitechin jyrsijää rystyset valkoisena yksittäisen kyyneleen vieriessä alas poskipäätäsi. Vierelläsi kollega päästää tahattoman syvän huokauksen joka kumpuaa keuhkojen autonomisista syvyyksistä joita tavallisesti käytämme vain korahtaessamme kuoleman hetkellä.
Tänään tapahtui tähänhetkisen urani kliimaksi.
Hetki jolloin aika pysähtyi ohikiitäväksi sekunniksi (sekunttiviisari ei liikahtanut sinä aikana). Kynä kirposi hervottomista käsistäni ja...
Ja...
Edessäni loisti tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti