Markkinointitoimistossa tapahtuu

Tekstinne sisältää virheellisiä väitteitä alusta lähtien. Hienosen 3 vuotta sitten aloittama sisäinen blogi ei ole koskaan ollut ulkoisessa verkossa. Finnairin ulkoinen yritysblogi käynnistyi vasta vuoden vaihteessa.

Markkinointitoimistossakin ehkä ymmärretään, että ulkoisella ja sisäisellä viestinnällä on välineestä riippumatta ihan eri tavoitteet ja kohderyhmät.

Markkinointitoimistossa ei taideta myöskään tietää blogin ja keskustelupalstan välistä eroa.

Jos käväisette lukaisemassa Finnairin blogia, siellä on selkeät ohjeet kommentoinnille. Blogin lopussa on myös kerrottu, että ko. vastineen kirjoittajaa pyydettiin linkittämään pitkä tekstinsä kommenttina blogiin.

Hienosen blogi on poikkeuksellisen hyvä ja avoin teko suomalaisessa yritysmaailmassa. Kirjoituksenne on kummallisen yksipuolinen.

Haluaisimme Finnairin puolesta korjata tekstissänne olevan asiavirheen ja kertoa yhtiön näkökulman kommenttikysymyksessä.

Finnairin ulkoinen blogi perustettiin vasta vuoden alussa. Yhtiön sisäiset blogit eivät ole luettavissa ulkopuolelta.

Uusien medioiden käyttöönotto on aina alussa haastavaa, kun käytäntöjä ei vielä ole muodostunut. Selitimme Panu Mäelle pe 30.1. klo 10 puhelimitse taustoja sille, miksi toinen taho ei voi käyttää yritysblogia julkaisukanavana. Internetissä on tarjolla laajalti muita julkaisukanavia ja -välineitä, joten ehdotimme hänelle tekstin julkaisemista toisaalla sen pituuden vuoksi ja linkittämistä Finnairin blogiin kommenttina.

Julkaisimme heti myös kommentointikäytäntöön liittyvät ohjeet http://blogit.finnair.fi/muut/ohje/. Ja kerroimme niille taustaa http://blogit.finnair.fi/2009/01/31/historiaa/.

Parhain terveisin, Senja Larsen / Finnair viestintä

Hei, Senja!

Kiva, että tartuit tuohon nynssiin. Pahoittelen, jos tekstistäni saa sen kuvan, että kyseinen julkinen blogi on sama kuin yrityksenne sisäinen. Ilmaisen asian niin, että tuota ajatusmallia pääse syntymään.

Tässä napakka ja ytimekäs kommentti niin kuin ajan henkeen kuuluu.

Finnairin käyttöönottama yritysblogi on mielestäni hyvä ja innovatiivinen veto sekä Hienoselta että Finnairin johdolta. Finnair on arvostettu brändi Suomessa ja blogissa riittänee myös kävijöitä. Kaiken kaikkiaan yksi oivallinen viestintäkanava yhtiölle, mutta..

Jos sitä käyttää ristiriitojen luomiseen yhtiön henkilöstöryhmien tai henkilöstön ja johdon välille, niin huteralta tuntuu. Toki johdon blogissa tulee esille johdon näkökulma. Olisi kuitenkin hyvä huomioida tilanne missä eletään. Vahva, ja jossain määrin faktoja valitseva yksipuolinen työantajapuolen sanoma keskellä yt-neuvotteluja varmasti kirvoittaa monen pilotin mielen ja siten aiheuttaa myös vastineita. Jos näitä ei julkaista, tulee väistämättä aika autoritäärinen kuva viestinnästä. Vastapuolen argumentit tulee ilmi joka tapauksessa jossain foorumissa, tällä hetkellä esimerkiksi Kauppalehdessä ja youtubessa. Tulee mieleen, että olisiko sittenkin kannattanut julkaista Mäen kirjoitus sellaisenaan esimerkiksi vastauksena tj:n kirjoitukseen. No, pelikaani on jo ehtinyt mennä turbiinista läpi. Toivottavasti yksimoottorilaskeutumisen suorittaa Finnairin oma pilotti, eikä vuokratyövoima.

Jussi Lehtonen

Palaan vielä anonyymin, Senjan ja Jussin kommentteihin ajan kanssa...

Kuten tekstini alussa kirjoitin, on hienoa, että Finnairilla on nyt myös oma julkinen blogi, jossa jopa yrityksen ylin johto tuottaa tekstiä. Mutta siitä olen eri mieltä, kannattaako bloggaajan, etenkin kun hän edustaa korkeinta johtoa, heristää sormeaan noin lujaa ja näin herkässä tilanteessa, omiaan vastaan.

Kaikki, jotka lukivat Hienosen tekstin, huomasivat sen kovasanaisen tyylin. Entistä kovemmaksi teksti muuttui siinä vaiheessa, kun yhtiö teki ”kauneusvirheen” blogijohtamisessa poistaen Hienosen tekstiä vastaan argumentoineen Panu Mäen kommentin. Perusteluksi riitti, että se ”oli oma blogi”, mihin päädyttiin tekstin pituuden takia. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Hässäkän synnyttyä Finnair perustelee ratkaisuaan sillä, että blogi on yrityksen tiedotuskanava, eikä keskustelupalsta. Tuosta olen kuitenkin eri mieltä.
Lähtökohtaisesti blogitekniikka mahdollistaa kommentoinnin, ja jokainen kommentti puolestaan rakentaa vuorovaikutusta ja toimii keskustelun eteenpäin viejänä, haluttiin sitä tai ei. On naiivia kuvitella, että minkään yrityksen kommentointimahdollisuuksilla varustettu blogi olisi pelkkä yhdensuuntainen tiedotuskanava, jossa yrityksen avainhenkilöt bloggaisivat, heidän näkemyksiään puoltavat kommentit julkaistaisiin ja vasta-argumentit voitaisiin moderoida pois ilman seurauksia. Ja etenkin, kun kyseessä on arvostettu brändi ja kiinnostava toimiala.

Mitä siitä seuraa, jos näin toimitaan? Keskustelu "hyllytyksen" syistä, sekä kipakka oikein-väärin – väittely muualla. Sen lisäksi blogin maine avoimena keskusteluväylänä ja vuorovaikutuspaikkana kokee kolauksen. Tässä keskustelussa ei liene kyse siitä, ymmärtääkö markkinointitoimisto blogin ja foorumin eron, vaan siitä, että kyseisen blogin tekstissä kirjoittajan ja kommentoijan vapaus ilmaista näkemyksensä pinnalla olevaan asiaan asetettiin eriarvoiseen asemaan kyseenalaisin perustein.

Erityisen suuren reaktion tämä herätti varmasti siksi, että tilanne, missä nyt eletään on herkkä. Kuten Jussi Lehtonenkin kirjoitti kommentissaan, ei blogi, eikä mikään muukaan kanava, liene oikea paikka lietsoa pienimpiäkään ristiriitoja henkilöstöryhmien välillä.

Ottamatta kantaa Hienosen kirjoituksen sisältöön itse sopimusasiasta Mäen kommentin poistaminen oli monelle blogin lukijalle, etenkin lentäjäkunnalle, osoitus yrityksen varsin tylystä viestintälinjauksesta. Toki yleisesti pidettiin hienona, että suomalainen yritysjohtaja bloggaa avoimesti, mutta toisaalta mietittiin, miksi johtaja hyökkää tekstissään julkisesti omiaan vastaan tällaisessa tilanteessa. Mäen asiallisen mutta pitkän tekstin poistaminen blogista riitti kimmokkeeksi nyt käytävälle keskustelulle blogijohtamisen haasteista. No, ehkäpä tämäkin case muistetaan piirun verran paremmin tulevaisuudessa juuri sen takia?

Mutta kysymys kuulukin:
Missä vaiheessa kommentti muuttuu omaksi blogitekstiksi? Silloin kun siinä argumentoidaan kirjoittaa vastaan vai silloin, kun se on pitkä? Ja mikä on sitten pituusraja? Kuka sen määrittelee?

No, olipa niin tai näin, on kuitenkin hyvä muistaa, että jos tuollaisia rajoituksia luodaan, niin tehdään säännöt selviksi kaikille, ennen kuin peli on vihelletty käyntiin.

Ps.
Olen itse sitä mieltä, että jos Mäen teksti olisi saanut olla semmoisenaan blogissa, niin tätäkään keskustelua Expressionin blogissa ei käytäisi. On kuitenkin hyvä, että aiheista kirjoitetaan julkisesti, sillä yritysblogit ovat tulleet jäädäkseen, ja niihin liittyvät käytännöt hakevat muotojaan vielä pitkään.

Blogit, keskustelupalstat, oppimisalustat, chatit ja irc ovat saman median erilaisia ilmenemismuotoja. Kyseistä mediaa kutsutaan VUOROVAIKUTTEISEKSI mediaksi. Vuorovaikutteisen median erilaisille variaatioille on tyypillistä mahdollisuud kommentointiin ja keskusteluun.

Blogikommentoinnin sensurointi sillä perusteella, että kyseessä on tiedotuskanava eikä keskustelupalsta, on ontuva. Vuorovaikutteisuuteen kun kuuluu sellainen ikävä juitsu, että kaikki eivät ole aina samaa mieltä asioista.

Harmi, kun Pasilan uuden tuotantokauden ensimmäistä jaksoa ei löydä vielä Youtubesta. Siinä havainnollistettiin loistavasti huumorin keinoin, miten kevytmielisesti ihmiset suhtautuvat elämäänsä netissä ja miten vakavia seuraamuksia tällaisella käytöksellä voi olla.

Ehkä joku lataa nauhoittamansa jakson juutuubiin jos kuulutan toivettani oikein kovasti suositulla keskustelupalstalla. Minua eivät voi estää nekään, jotka eivät pidä pasilasta.

Janica dear,

Kiitos kirjoituksestasi. Ihanaa, että tuet näkemystäni siitä, että blogi on vuorovaikutteinen kanava. En nimittäin parhaalla tahdollanikaan pysty kuvittelemaan aidosti vuorovaikutteista ja avointa yritysblogia, jossa,
a) kommentointi olisi kielletty
b) kommentointi olisi rajoitettu yritysblogin hallinnoitsijoiden taholta
c) kirjoittajien näkemysten vastaiset kommentit poistettaisiin
d) keskustelu ohjattaisiin tarkoituksella tai vahingossa pois blogista syystä tahi toisesta

Edelleen pohdin, miten blogi voi olla yhtä aikaa "kanava, jossa käydään vuorovaikutusta asiakkaiden, suuren yleisön sekä sidosryhmin kanssa" (Hienonen) olematta kuitenkaan "julkaisuväline muiden intressiryhmien laajemmille kirjoituksille" (Larsen, Daily Diegon kommentointiketjussa).

Kun minä olen myös ymmärtänyt, että vuorovaikutteisten medioiden tarkoitus on nimenomaan luoda ja synnyttää keskustelua siitäkin huolimatta, että ihmiset ovat asioista eri mieltä. No, en vaivaa päätäni enää tuolla asialla.

Olet oikeassa tuossa, että "holtiton" nettikäyttäytyminen synnyttää monenlaisia ristiriitoja. Ja mitä vaikutusvaltaisempi, tunnetumpi ja karismaattisempi henkilö, sitä enemmän tuhoa voisi kuvitella saavan aikaan. Tällaisten ihmisten mielipiteet kun tuppaavat leviämään äärimmäisen tehokkaasti jo pelkästä uteliaisuudesta.

Mutta niin se vaan on, että etenkin nimimerkin taakse piiloutuvat henkilöt eivät tunne juurikaan pelkoa siitä, mitä oma tekstin tirahdus verkkoon julkiseen jakeluun saattaa aiheuttaa - ainakaan tosielämässä. Niin monet ajattelevat, että "kirjoitanpas tästä nyt vähän kärkkäästi verkossa mutta mitä sitten, eihän nyt olla tosielämässä" miettimättä kuitenkaan sitä, että vielä seuraavana päivänäkin pitäisi kehdata viedä roskat, käydä kaupassa tai seisoa pressin edessä hikoilematta paidankainaloita läpimäriksi. Jotenkin kummasti ajatellaan, että verkko- ja live-elämä ovat täysin erotettavissa toisistaan. Se on pelottavaa. Nettikommentti on kai niin paljon helpompi tapa lyödä tulta munille kuin sanoa se livenä, että verkossa tuntu seurauksetkin mitättömiltä. Vähän sama kuin aikoinaan pankkikortilla maksun kanssa - ei tuntunut missään. Ennen kuin lasku tuli himaan ja silmät meinas pudota päästä.

Mene Janica kuuluttamaan mielipidettäsi keskustelupalstalle, blogille, icqiin, FB:hen tai mihinkä vaan. Kyllä se Pasila ilmestyy Youtubeen. ;)

Yksi puhuu aidasta, toinen seipäästä. Puhutte ihmiset toistenne ohi.

Eihän Finnair ole kieltäytynyt pilottien kommenttia lisäämästä, ainoastaan pyytänyt heitä julkaisemaan pitkän tekstin muualla ja linkittämään sen kommenttina blogiin.

Eihän sillä ole kuin yhden klikkauksen ero, sama se missä sisältö asuu, netti on täynnä julkaisuvälineitä.

Koko internet perustuu LINKKEIHIN.
Ne joilla on laajempi agenda, käyttävät omia saittejaan.

Ei ammattiyhdistys tai mikään muukaan taho voi olettaa, että saa vapaasti käyttää yrityksen nettisivuja julkaisukanavana.

Kaikki yritykset seuraavat nyt tarkoin, kuinka Finnairin käy. Yksikään yritys Suomessa ei tule seuraamaan tätä ilahduttavaa avoimen viestinnän politiikkaa, jos edellytetään, että muut tahot saavat vapaasti käyttää blogia julkaisukanavana. Seuraavana ovat sitten kimpussa jotkut toiset oman intressin ajajat: ryhmäkanteet, ympäristöjärjestöt, jne jne näitä riittää.

Markkinointitoimisto tietää, että netti on täynnä tuotteita markkinoivia saitteja, ei niissä ole mitään julkista väylää, jossa kuluttaja voisi sanoa, ettei tuote oikeasti ole sellainen. Jos koetetaan tehdä liian iso loikka vapaaseen päähän, tulee ilahduttava avoimuuden kehitys tyssäämään.

Finnarin julkaisupolitiikka näyttää olevan realistinen ja oikeudenmukainen. Säännöt on sanottu saitilla selkeästi. Ja omilla nimillään ne bloggaajatkin ja yrityksen edustajat siellä blogissa ovat.

Tässä on tehty kärpäsestä härkänen.

Huonoimmin tässä käyttäytyvät pilotit, jotka skandalisoivat tapahtunutta ja anonyymisti levittävät äärimmäisen ikäväsävyistä u-tubepätkää.

Toki kaikki välineet ovat toistensa jatkumoja. Se mitä nyt oikeasti tapahtuu on, että yritykset ovat ottamassa käyttöön villissä ja vapaassa internetissä kehitettyjä web 2.0 välineitä wikeistä blogeihin. Mutta eivät ne ole yritykselle mikään itsetarkoitus, se on vain ja ainostaan bisneksen edistäminen. On muiden tehtävä olla tasapuolisia. Jos tätä eroa ja merkitystä ei markkinointitoimistossanne hahmoteta, ette varmaankaan tule olemaan kovin houkutteleva näiden uusien palveluiden rakentaja millekään yritykselle.

Olette siellä markkinointitoimistossa niin pihalla, kun olla ja voi.

Mietitään pikkuruisen kioskinne näkökulmasta pari keissiä.
1) Teillä on asiakkaanne kanssa julkinen erimielisyys, puolustaudutte blogissanne, asiakas haluaa vastauksessaan kerrata pienetkin yksityiskohdat siitä, miten kaikki meni pieleen.
2) Joudutte irtisanomaan henkilökunnan jäsenen, jupakka nousee Aamulehden otsikoihin, kirjoitatte blogin irtisanomissäännösten vaikeudesta. Ex-työntekijänne haluaa vastata blogissanne kertomalla koko totuuden siitä, miten häntä on kohdeltu kaltoin.
3) Teillä on julkiseksi tullut palkkauskiista työntekijäryhmänne kanssa, jonka vaatimukset uhkaavat viedä yrityksenne konkurssiin. Rydyttekö blogissanne käymään luottamusmiehen kanssa juupas-eipäs vääntöä kaiken kansan edessä?

Varmaankin vetoatte siihen, että finskillä on kyse tärkeimmästä työntekijäryhmästä ja kyllä sille kuuluu antaa äänioikeus ja vastauskin. Joten kysymys kuuluu, mihin vedetään raja? Suuryrityksille ovat kaikki sidosryhmät tärkeitä. Miten sitten toimitaan vaikka tärkeän asiakkaan kanssa, ryhdytäänkö blogissa vääntämään sopimusta?

Herätkää jo siellä kioskissanne. Saa nähdä riittääkö pokka edes tämän vastauksen julkaisemisen, näkevät muutkin miten ulkona olette reaalimaailmasta.

Omasta mielestäni on silkkaa hulluutta, että yritys ryhtyy ylipäätään ylläpitämään blogia. Siitä ei seuraa kuin harmeja.

Kiitos kommenteista!

Kirjoittelu on rönsyillyt varsin lennokkaasti asiasta ja asian vierestä. Palautetaan keskustelu takaisin sille uralle, mistä se lähtikin, ja keskustellaan tästä aiheesta viestinnän näkökulmasta.

Suuryrityksen toimitusjohtajan taholta tullut epäsuora julkinen kutsu kokonaisen ammattiryhmän arvostelun tukemiseen (jollaiseksi julkinen blogikirjoitus ammattiryhmää vastaan voidaan tulkita) on aihe, joka puhuttaa markkinointi- ja viestintäihmisiä. Kyseinen 'blogiriita' saa miettimään yleisesti mm. epäformaalimman viestinnän roolia julkisessa keskustelussa, blogin ja keskustelupalstan työnjakoa, moderointitoimintaa, yritysviestinnän läpinäkyvyyttä ja soveliaita mediajohtamisen keinoja. Ei sekoiteta tähän kuitenkaan asiakasviestintää tai yksittäisen työntekijän skandaalicaseja.

Finnairin tapaus koski kuitenkin konsernin johdon ja yhden kokonaisen ammattiryhmän, lentäjien, välistä viestintää. Blogissamme käytävän keskustelun tarkoitus on epävirallisemman yritysviestinnän, kuten juuri johdon bloggauksen, käytäntöjen arviointi ja pohdinta. Siksi aihe kiinnostaakin.

Asettumatta kummankaan osapuolen näkemyksen kannalle mikään yritys tuskin olisi vastaavassa tilanteessa kuvitellut ettei ylimmän johdon kovasanainen arvostelu työntekijöitä kohtaan saisi aikaan vasta-argumentointia. Jos vuorovaikutteisuuteen perustuvia työkaluja käytetään yksisuuntaisina "bisneksen edistäjinä" unohtaen sujuvasti niiden tarjoamat mahdollisuudet vastakkaisen näkemyksen esittämiseen ja vastakkaisten näkemysten torjumisen kautta syntyvään negatiiviseen julkisuuteen, on blogia käytetty aivan eri tavoin kuin mihin se antaa mahdollisuuden ja mihin se monen muun kuin Finnairin näkemyksen mukaan on tarkoitettu. Tässä ei siis ole kyse siitä, pitäisikö jonkun yrityksen blogia pystyä käyttämään omien ajatusten julkaisukanavana.

Suomessa varsinkaan ei olla totuttu blogin käyttöön suuryritysten kommunikaatioväylänä - ainakaan siinä tilanteessa, missä nyt eletään. Vaikka modernit johtajamme käyttääätvkin vuorovaikutteisia medioita sujuvasti hyväkseen työssään, ei vastaavaa sidosryhmäviestintää ole meillä liiemmälti harrastettu. Ja olisihan yritys niin halutessaan voinut välittää saman sanoman kohderyhmälle vaikkapa henkilöhtaisesti sähköpostilla tai muissa sisäisissä kanavissa, ja pienentää riskiä saada vasta-argumentteja, kun kerta blogikäytännötkin olivat vasta muotoutumassa. Kanavaksi kuitenkin valittiin suosittu julkinen blogi, eli yritys tietoisesti heitti keskustelukoukun veteen.

Kun keskustelua odotetusti kirposi, alettiinkin tehdä tarkennuksia kommentointi- ja moderointikäytäntöihin. Tämä hämmensi monia. Alkuperäisen kommentin "hylltys", kommentointipalstan fiksaukset ja mm. Kauppalehden keskustelupalstalle viitanneen Mäen linkin tilapäinen poistaminen sekä mediakommentti blogien subjektiivisuudesta, riittivät vain kyseenalaistamaan yrityksen blogiviestintäkäytäntöjen oikeudenmukaisuuden.

Kyse ei ole siitä, että Finnairilla on oikeus määrätä, mitä heidän blogissaan tapahtuu. Kyse on siitä, että kun blogia käytetään tällaiseen tarkoitukseen, oleellista on miten moderointi tehdään ja miten vasta-argumentteihin reagoidaan, jos ei haluta saada aikaan negatiivista julkisuutta. Tässä tapauksessa blogi on mitä vahvimmin toiminut mielikuvan luojana. Julkinen hyökkäys aiheuttaa kuitenkin vastahyökkäyksen, joka pitäisi osata hoitaa siten, että asiasta keskustelu jatkuu rakentavasti, ei negatiivissävytteisenä. Tämän aiheen ympärillä käydyissä keskusteluissa on saatu sujuvasti sekoitettua myös viestinnällinen problematiikka ja itse asiasisältö.

Pienistä epätarkkuuksista blogijohtamisessa monille syntyi mielikuva, että sääntöjä luodaan sen mukaan, millaista kommenttia, ja keneltä, blogiin tulee. Hyvä asia sai kiusallisen negatiivisen nyanssin. Tämä ei sinänsä edes liity kovin läheisesti asiasisältöön, vaan tapaan tehdä yritysviestintää blogin avulla.

Blogikirjoittelun menettelytavat pitäisi miettiä henkilö- ja sanomatasolle asti, yrityksestä riippuen, sen jälkeen kun sen suhde muihin viestintäkanaviin on selvillä. On aivan eri asia saattaa kokonainen työntekijäryhmä julkiseen arvosteluun toimitusjohtajan taholta lähes kriisitilanteessa, kuin vaikkapa ruotia toimimattomia palvelukonsepteja.
Työntekijäkunnan arvostelu blogissa oli rohkea veto, ja sillä varmasti haettiinkin asiaankuuluvasti julkista tukea yhtiön johdon näkemykselle. On kuitenkin muistettava, että ihmisistä puhuttaessa viestintätyylillä ja -tilanteella on erityisen tärkeä merkitys. Lopulta todella pienet nyanssit, jopa täysin mitättömiltäkin tuntuvat, saattavatkin kääntyä yritystä vastaan. Etenkin jos aihepiiri jakaa mielipiteitä ja koskettaa tunnetasolla.

Itse valitsin niin, että julkaisin kaikki tulleet kommentit ja jatkoin hedelmällistä keskustelua. Joku toinen olisi valinnut toisin. Ja edelleen toivon, että kommentoidessanne aihetta, tartutte siihen yritysviestinnän näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan yritysblogit ovat hyvä asia ja toivon, että tulevaisuudessa blogikirjoittelu on osa yhä useamman henkilön työpäivää yrityksissä.

Sensuroidaanko blogiinne tulleita kommentteja? Olen lähettänyt kysymyksen, jossa tiedusteltiin miksi alkuperäisestä tekstistä poistettiin kohta, missä todettiin ettei liikennelentäjäliitolla ole mitään tekemistä videon kanssa?

Lentäjäliiton tulloin toimimaton linkki poistettiin, mutta löytänet sivuille halutessasi muuta kautta. Ja kyllä me moderoimme kommentit niin, että ne joko hylätään tai hyväksytään.

Ja siis itse en tiedä, kuka on videon tehnyt, eikä se ollut tekstini pointti. Todettakoon yleisesti, että tuommoiset pätkät ovat hyvä näyttö siitä, mitä kaikkea harrastelijaeditoinnin keinoin pystytään webbiin tuottamaan ja laajasti/nopeasti levittämään. Youtubesta löytyy monia samaan kohtaukseen editoituja mash-uppeja.

Moderoitte kommentit niin, että ne joko hylätään tai hyväksytään. Millä perusteella teette valinnat? Miksei niitä ole yksilöity blogissanne?

Todella erikoista. Teillä on pokkaa kritisoida toisten moderointikäytäntöjä. Samaan aikaan sensuroitte omaan blogiinne tulevan kysymyksen, jossa pyydetään perustelemaan tapaanne, jolla blogiinne tulevat "kommentit vaan hylätään tai hyväkksytään".

Me olemme Finnairiin verrattuna pieni yksityinen toimija, joten moderointitoimintamme kriittisyyttä ei voine verrata suoraan kyseiseen konserniin. Julkaisemme saapuneet kommentit, jotka on asialliseen sävyyn kirjoitettu. Lienee syytä silti tarkentaa moderointisääntöjä uuden blogialustan käyttöönoton yhdessä.

Ja mitä kriittisyyteen tulee, niin pidän sitä hyveenä. Economist –lehdestä lainaten (It’s the links, stupid; 2006) ”Blogi on yhden ihmisen editoimaton ääni. Se antaa jokaiselle internetin käyttäjälle mahdollisuuden ääneen internetin jatkuvasti leviävässä maailmassa. Se mitä hän äänellään tekee ja saavuttaa on ihmisestä itsestä kiinni”.

http://www.economist.com/surveys
/displaystory.cfm?story_id=6794172