Markkinointitoimistossa tapahtuu

Nykyään työelämässä puhutaan joustamisesta, kovuudesta ja jaksamisesta. Pitää pinnistää, sietää, kestää, painaa, yrittää enemmän. Eikä riitä, että on sosiaalinen, iloinen, positiivinen, puuhakas, energinen, ihmisläheinen, asiakaslähtöinen, kun pitää olla samaan aikaan harkitsevainen, asiallinen, keskittymiskykyinen, asialähtöinen, tuoteajattelun omaava sekä sähäkkä.

Olen joskus havainnut sivukorvalla juttuja, joissa puhutaan siitä, etteivät naiset pysy miesten vauhdissa, koska milloin korko on vinossa ja milloin lahkeet kiristää.

Aina pitää myös meikata ja sukia tukkaa, korjata kynsiä tai oikoa vaatteita. Ehostus vie kuulemma liian kauan elämää. Kauluspaita, liituraitahousut ja korkkarit antavat naisista kuitenkin huolitellun vaikutelman. Kun nainen on tyylikäs ja naisellinen, hänellä on itselläänkin hyvä olla.

Liian usein kuitenkin vastakkaiset piirteet sulkevat toisensa pois. Yhtä aikaa ei voi olla huoliteltu ja samalla miesmäisen rought ja "kova jätkä". Koska halusin kokeilla, miltä tuntuu vaihtaa huoliteltu neitilook äijämäiseen elämään, lähdin Vääksyyn splättäämään. Seurana oli - tietenkin - oma sisko sekä kahdeksan juuri intistä kotiutunutta / siellä työssä olevaa nuorta miestä. Sanomatakin on selvää, että jälki ei ollut hirveän kaunista... Ammattilaisten seurassa jälki oli odotettua pahempaa.

Lipunryöstön tohinassa astuin ainakin kerran kusiaispesään, kaaduin kantoon, joudun kirvahyökkäyksen uhriksi ja lopulta jouduin teloitetuksi neljän metrin etäisyydestä. Ja neljä kertaa, eli jokaisessa ottelussa (vai onko ne eriä?).

Toisaalta, ainakin kerran voin kehua päässeeni melkein lipulle asti. Sanomattakin on selvää, että tällöinkin minut teloitettiin elävältä... Selkälaukaus ensin ja toinen päähän. Mutta ei saa masentua, peliä jatkettiin, kunnes jossain vaiheessa peliseurani, kundit, alkoivat vihjeilla, josko me naiset menisimme tekemään lettuja miesporukalle. Kuulemma laji on niin raskas, että "kannattaa välillä levätä".

No, spättääminen oli oikein mukavaa ja opin paljon "äijämäisyydestä". Täytyy varmaan hankkia joku hyvä sotakirja kotiin ja opetella vähän taistelutekniikkaa. Parantamisen varaa oli ilmeisesti myös piiloutumisessa. Onnistuin olemaan yhtä huomaamaton kuin punaiseksi maalattu norsu lumihangessa. Ohessa pari otosta Vääksyn splättireissulta. Kyllä nyt on äijä olo.

Ehkä mieluummin kuitenkin pidän ne korkkarit ja meikit kuin maiharit ja kaasunaamarin... ;) Tai onhan tääkin look varmaan ihan naisellinen, ainakin puoliksi...