Kaikkea sitä voi markkinoida...

Herra jessus. Kerrankin kengät, jotka sopis Suomen ilmastoon.

Markkinointiosaston TYKY-päivä Sarfvikissa

Expressionin markkinointiosasto (2 hlöä) päätti pitää rennon ja railakkaan TYKY-päivän pääkaupunkiseudulla. Tavallisesti TYKY-päivinä tehdään jotain typerää (kuten painitaan sumo-puvuissa, juodaan itsensä känniin ja kouritaan toimaria) mutta me päätimme toteuttaa TYKYä hieman eri tavalla. Henkisen kasvun nimissä lähdimme kehittämään bisnestaitojamme - pelaamaan golffia.

Odotimme viikonloppua jännityksen sekaisin tuntein. Tulisimmehan yöpymään legendaarisessa Sokos Hotel Vantaassa ja opettajana toimisi yksi Suomen valovoimaisimmista golfammattilaisista Riku Soravuo. Ilmeisesti Rikua jännitti yhtä paljon meidän kyky ja halu oppia kuin meitä itseämme.

Sokos Hotel Vantaan respassa meille tarjottiin heti Tulisuudelman lippuja. Näytimme ilmeisesti siltä, että olemme vailla muutakin kuin golfopetusta. Me kysyimme tietenkin, kuka olisi illan esiintyjä. Kuulemma joku Flingers, Flifters, eikun Clifters.

Hämillään katsoimme toisiamme ja totesimme, että joko olemme ajastamme jäljessä - tai edellä. Ilmeisesti edellä, koska Clifters oli kuulemma ollut 20 vuotta pinnalla... Sanoin tomerasti respan tädille (markkinointiammattilaisen tavoin), että jos päädymme Tulisuudelman intohimoa huokuvaan ilmapiiriin, niin menemme sinne todellakin ilman sisäänpääsymaksua. (Ja näin todellakin kävi loppuillasta mutta se tarina, jota ei ole syytä kirjoittaa blogiin kaiken kansan luettavaksi).

Hovikuski haki meidät viimeistä senttimetriä vahatulla coolin mustalla A3:lla hotellin edestä aamulla. Olimme onnistuneet haalimaan itsellemme enemmän matkatavaraa kuin viisihenkinen perhe Gran Cranarian reissulla + isän krapula. Koska on Audi on kuitenkin tila-ihme, saimme bägit ja bägit sullottua kätevästi autoon ja matka kohti Sarfvikia ja tulevaa nöyryytystä alkoi.

Mietimme koko matkan kentälle toimivia selityksiä sille, miksi esitys kentällä tulisi olemaan (todennäköisesti) onnetonta. Päivi vetosi kroonistuneeseen poskiontelontulehdukseen ja Karo vain totesi reilusti olevansa paska, mikä taas saattoi johtua niskasärystä. Joo, joo...


Lopulta peli sujui kuitenkin kohtalaisen hyvin, paitsi että Karoliinan lyöntiasento koki todellisen restauraation. Päiville Riku totesi, että "parempi olla muuttamatta mitään tai menee loppukin pakka sekaisin". Ota nyt tosta selvää sitten...

Saldona päivästä meillä on paitsi erinomaista blogikuvaa myös jumalaton määrä uusia kirosanoja sekä helmi bisnesidea ja uusia ystäviä. Tämän TYKY-päivän ideoita ja ajatuksia tullaan luotaamaan käytännössä tulevana kesänä 2008. Be aware!

Villiä menoa Micromedia bileissä

Heräsin aamulla klo 05:56 Olympia-terminaalin käytävältä. Ympärilläni ringissä istui toinen toistaan suurempaa herraa ja naista. Osa Expression-tiimistä, osa yhteistyökumppaneilta, osa asiakkailta. Kun sain silmäni auki, tunnistin ainakin vaalean pellavapään (meidän Tatu) sekä krodeista hartioista tunnetun futismiehen (meidän Tero). Samassa mieleeni palasi huuruiset muistikuvat edellisen illan MicroMedia -kemuista, joissa oli ilmeisesti ollut erittäin hauskaa. Olimme nähtävästi vetäneet illan ranttaliksi, kuten nyt markkinointitoimistossa kuulemma kuuluu.

Samassa Tero heitti Pata-Ässän "pöytään" ja Tatu avasi iloisesti hymähdelleen uutta vinkkupulloa. Kahta muuta tutulta näyttävää yritysmaailman ihmistä, jotka kertoivat toisilleen huonoja bisnes-vitsejä, en tunnistanut. Aivosolut raksutti kun mietin, mitä ihmettä eilen illalla oli mahtanut tapahtua. Meidänhän piti vain korkata Teron uusi auto ja ajaa pikaisesti Helsingistä takaisin kotiin Tampereelle. Ilmeisesti jossain vaiheessa suunnitelmat oli mennyt uusiksi.

Yhtäkkiä taustalla soinut Suomi-popitus taukosi ja meidän seuruetta pyydettiin poistumaan terminaalista. "Siirtäkää ne jatkot johonkin muualle, meillä on myös maksavia asiakkaita". Mietin, että mies ei todellakaan valehdellut. Vieressäni seisoi 200 metrin verran suomalaisia odottamassa sisään pääsemistä Rosellalle. Kun ryhmässä ei tapahtunut elettäkään, otti terminaalin valvoja luudan ja alkoi hätistellä meitä pois. Vastahakoisesti pistimme vinkut kassiin, keräsimme kortit harmaalta kivilattialta ja lähdimme hoippumaan - kuka suoraan, kuka hieman seinästä tukea ottaen, kohti auringon kirkkautta ja valoa. "Tältä siitä Menninkäisestä varmaan tuntui siinä laulussa", mietin.

Yhtäkkiä tapahtui jotain. Tuoreen kahvin tuoksu tunkeutu sieraimiini. Käteeni laitettiin jotain! Avasin silmäni ja huomasin olevani toimistolla. Oikeassa kädessäni oli muki kahvia ja vasemmassa Flexi-Bar - tuo hilpeä toimistoliikuntaväline. Kameran salama välähti ja kuului naurun remakka. "Pluomanen on ollut eilen edustamassa!" Ravistin itseni hereille ja tajusin, etten suinkaan ollut terminaalissa vaan tutussa turvallisessa Tuomiokirkonkadun päämajassa. "Luojan kiitos", huokaisin!

Samassa muistin, kuinka olin tullut kuuteen töihin ja ilmeisesti nukahtanut neukkarin pöydän ääreen. Jatkot terminaalissa olivatkin olleet mielikuvitukset tuotetta, tuskin Tero ja Tatukaan ovat siellä olleet... Sen sijaan yksi asia hieman jäi vaivaamaan - miksi toi paita pömpöttää valokuvassa tolla tavalla? No, menee erinomaisten hodareiden piikkiin. Hyvät kemut...

Markkinointi-ilmiöitä luonnossa osa I

-No johan sitä on aikoihin eletty!
Totes entinen muori, kun törmäs Tampereen Tapahtumien yössä Helvetin Hevilettuihin.

Ihan mielenkiintoista on huomata, kuinka maailma muuttuu ja muurinpohjalettujakin voi markkinoida nimikkeellä, joka olisi vielä muutama vuosi sitten saanut aikaan tuomion saatananpalvonnasta ja paholaisen työstä.

Eläköön Lordi! Eläköön Ari Koivunen! Nyt voi käyttää sanaa helvetti markkinoinnissakin!

Meniköhän hillot vääränkurkkuun Pirkolta Tangomarkkinoilla, kun huomasi syövänsä Helvetin hevilettuja.

P.S. Mä kuuntelen jazzia.

Erinomainen promo - ajatusta ja rockenrollia

Joskus yksinkertainen idea on niin kaunis, että silmiä hivelee. Monimutkainen promootiokonsepti sen sijaan sekoittaa helposti asiakkaiden päät. Erinomaiselle promootiokonseptille voidaan asettaa neljä vaatimusta: sen tulee olla suunniteltu kohderyhmälähtöisesti, siinä pitää olla kantava idea, sitä pitää huudattaa oikeassa kanavassa ja sisällön pitää mennä yksiin kolmen edellisen vaatimuksen kanssa.


Konseptisuunnittelussa sorrutaan liian usein pikkunäppärään kikkailuun, tai vaihtoehtoisesti haetaan liian laajaa ratkaisua. Ensimmäisessä ongelmaksi muodostuu irralliset kikkailut ilman suurempaa linjaa (hauskoja kyllä, sitä en teilaa). Valitettavan usein niiden markkinoinnillinen ja myynnillinen vaikutus kohderyhmässä on täysi nolla. Jälkimmäisessä tapauksessa voi taas käydä niin, että konseptin kompastuskiveksi muodostuu kallis toteutus, eli suomeksi - hinta.

Hyvä esimerkki toimivasta promootiokonseptista, joka on suunniteltu kohderyhmälähtöisesti (futiskeskeisyys), ideoitu huolella (vanha tuttu ämpäripalloskaba yhdistettynä matsiyleisön aktivoimiseen), toteutettu oikeissa kanavissa ja toimii myös sisällöltään on esimerkiksi tässä. Katso tästä video promootiokonseptin testauksesta...

Pirkkalan liikuntatalo ja kuminen ankkapatsas

Savu nousi Audin renkaista, kun 240 kiloa aitoa Expression-ihmistä matkusti Pirkkalaan pelaamaan sulkapalloa kelmeänä perjantai-iltapäivänä.




Jo muutamina päivinä kuntoliikuntaa on harrastettu sulkaisan pallon muodossa. Tämä perjantai ei ollut poikkeus, tosin tiimimme matka ei päättynyt peleihin.



Suuntasimme sulkkiksen jälkeen iloitsemaan alkaneesta viikonlopusta Ransun leikkipuistoon Suupalle. Siellä jokainen pääsi toteuttamaan itseään, kuten kuvista näkyy... Liukumäki ja köysiradat olivat kovassa käytössä, jengin ähkiessä viimeisillä voimillaan liukkarin (toim. huom. liukkari = liukumäki) kuninkaaksi...



Matkalla kotiin löytyi Suupan Valintatalosta (Alkon lisäksi) myös tuttuja Snikt-taisteluklubin julisteita, jotka on luonnollisesti taiteillut MH Huotari (Vedosmestariksi myös lyöty), Expressionin graafinen suunnittelija.

Ps. Kuvat Sony Ericsson k610i -kännykkäkameralla ja ihan hyvää jälkeä.

Pysähdyin viime perjantaina pohtimaan. Luin Talous...

Pysähdyin viime perjantaina pohtimaan.
Luin Taloussanomista (kts. ao linkki) ex-Bob tj Parkkisen vuodatuksen ja koin hiukka hämmentyneitä fiiliksiä.

http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2007/07/27/Ex-Bob+Parkkinen%3A+Yritykset+mainostavat+liikaa/200718033/322

Heti alkuun minulle heräsi epäilys Parkkisen motiiveista. Joko hän ei aidosti ymmärrä mitään integroidusta markkinoinnista ja markkinoinnin käsitteistöstä tai sitten hän provosoidakseen raiskaa käsitteitä. Veikkaan ja toivon olevani oikeassa, kun aavistelen jälkimmäisen pitävän paikkansa. Parkkinen, tai ehkä toimittaja, sekoittaa itsestäänselvyydet, vakavasti otettavat kannanotot ja provokaation sujuvasti keskenään. Niin tai näin, joka tapauksessa vuodatus mainonnan ylipainotuksesta ja sillä rahastamisesta kuulostaa enemmänkin naarmuuntuneen omatunnon kiillottamiselta kuin vakavasti otettavalta kannanotolta. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että toimittaja ei ole oikein ymmärtänyt Parkkisen painotuksia.

Allekirjoitan suuren osan vuodatuksesta kyllä täysin. En ole lainkaan eri mieltä siitä, etteikö mittaaminen olisi tärkeää. Suunnittelun pitäisi olla asiakaslähtöistä eikä idealähtöistä. Kohdentamattomasta mainonnasta suuri osa väistämättä tehotonta. Kasvun pitäisi olla keskeistä yritysten toiminnassa. Nämä eivät liene yllätyksiä.

Kuitenkin.

Ongelma on edelleen sama. Parkkinen puhuu siitä, mistä jo monet muutkin ovat paasanneet ennen häntä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole toistaiseksi onnistunut tekemään sitä, mistä puhuvat. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ideoita ei puutu, vaan toteutus mättää useimmissa tapauksissa. Olisikohan tässäkin kohtaa peiliin katsomisen paikka ?

Vaikka panokset käytettäisiin asiakassuhteen hallintaan, tasapainon kääntämiseen paremman suunnittelun puolelle jne., tarvitsee asiakasrajapinnassa silti tapahtua asioita. Huomiota on herätettävä ja toimintaa saatava aikaan. Mihin sen mainonnan voi sieltä pudottaa ? Ei mihinkään. Muoto ja tapa eivät ehkä ole samoja kuin historiallisesti mutta mainontaa se asiakkaan koukuttaminen edelleen on, niin kauan kuin puhutaan passiivisesta markkinoinnista, jossa vaikutusta yritetään saada kommunikaatioon kykenemättömillä materiaaleilla.

Minun mielestäni on jeesustelua puhua siitä, kuinka paljon mainontaan käytetään rahaa. Eivät yritykset mainontaan käytetyn rahan vuoksi taloudelliseen ahdinkoon joudu. Pitäisiköhän meidän kuitenkin ennemmin miettiä asioita puhtaasti siitä lähtökohdasta, mitä haluamme saada aikaan, mitä siihen vaaditaan ja mitä se tämän jälkeen maksaa. Valitettavasti tilanne on usein kuitenkin se, että tässä on sulle budjetti, muista käyttää se tämän vuoden aikana.

Ehkäpä mainostoimistojen ja erityisesti mediatoimistojen pitäisi jälleen kerran katsoa peiliin ja miettiä, ovatko asiakkaiden rahat sittenkään käytetty ihan niin järkevästi. Printtimedian ylihinnoittelu ja ylikorostuneisuus tavoittavuuteen suhteutettuna kielii aika rajusti siitä, että parantamisen varaa olisi. Oikeisiin ja asiakkaan kannalta järkeviin mediavalintoihin ohjaaminen on ehdottomasti palveluntarjoajan tehtävä, miksi muuten mediasuunnittelua kannattaisi ostaakaan.

Kanavariippumattomuus ei kuitenkaan millään tavoin poista mainonnan roolia. Eikö kyse ole kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että mainonta täytyisi osata kohdentaa huomattavasti nykyistä paremmin, jolloin ei ehkä enää jäisikään sellaista tyhjää fiilistä siitä, että emme oikein tiedä mitä olemme tehneet ja saaneet aikaan. Toki mainonta muotoaan muuttaa. Mutta ei se, että painotetaan objektiivisemmin muihinkin kuin massamedioihin, tarkoita vielä sitä, että mainonta käy tarpeettomaksi. Jos puhuisimme mainonnan sijaan massamediamainonnasta tai kenties printtimainonnasta, saattaisi viesti osua jo aika paljon paremmin kohdalleen.

Jos homma menisi niin kuin Parkkinen tuskailee, mainonta vaikuttaisi prosesseihin, menisimme minun mielestäni sujuvasti pers eeltä puuhun. Eikö kuitenkin pitäisi mennä niin päin, että mainonnan kuuluisi olla kiinteä osa yrityksen prosesseja. Inputti mainonnan prosessihin pitäisi tulla yrityksen sisältä, tuotekehityksestä, myynnistä jne., eikä ulkoa. Miten ulkoisen mainonnan ylipäätään voidaan olettaa vaikuttavan yrityksen sisäisiin prosesseihin. Eikös tässä kohtaa astu esiin Parkkisenkin painottama mittaaminen ja markkinointitutkimukset, jotka eivät kyllä oikein mahdu mainonnan prosesseihin, vaan niiden kautta kuuluisi välillisesti vaikuttaa mainonnan valintoihin.

Parkkisen haastattelun kommenteissa on vähän sama ongelma kuin suomalaisessa markkinoinnissa ja mainonnassa ylipäätään: ammutaan tykillä kärpästä eikä silti oikein osuta, kun on ammuttu vähän sinne päin tai on kokonaan unohdettu tähdätä. Ei osata kohdentaa eikä osata rajata. Markkinoinnin rooli yrityksen prosesseissakin on vähän hakusessa. Sisällöllisestihän kyse on siitä, että tykin sijaan kärpästä voisi ampua ritsallakin ja kenties ehkä osuakin paremmin mutta ainakin näkisi huomattavasti tarkemmin mihin on ampunut.

Hienoa, että joku avaa suunsa.
Ikävää, että vielä puikoissa olevat ovat vähän nihkeitä perusteita ravistelevaan keskusteluun.