Mainoskylttejä vai ei Hämeenkadulla
Jos Pirkanmaan Yrittäjien päätoimittaja Jari Jokilammen kirjoitukseen 13.2.08 -lehdessä on uskominen, astuu Tampereen Hämeenkadulla sekä 10 metriä risteyksistä sivukaduille päin mainoskylttikielto. En ota kantaa siihen, onko kielto mielestäni hyvä vai huono asia mutta haluan nostaa esille pari pointtia kirjoituksesta.
"-- Kyltit ovat esteettinen haitta --".
Ei mainoskylttien tarvitse olla esteettinen haitta, jos ne on suunniteltu tyylikkäästi ja jos ne kehykset ja vuodat eivät ole läpi ruostuneita rumiluksia. Voitaisiinko mainoskyltit sitten säilyttää, jos kaupunki sponsoroisi yrittäjille mainostoimistopalveluita, joiden avulla kylttien sisältö saataisiin sopimaan paremmin katukuvaan ja toisaalta kyltit tehtyä sellaisista materiaaleista ja muodoista, etteivät ne ainakaan rumuuttaan hyppää kenenkään silmille? Täällä on ainakin yksi vapaaehtoinen mainostoimisto osallistumassa projektiin. Kyllähän vettynyt, rypistynyt, haalistunut tai muuten vaan kulahtanut ruma A-ständi tai muu mainostaulu on kaatopaikkakamaa. Eikä siitä ole edes sellaisena yrittäjälle mitään iloa, koska se välittää väärää kuvaa firmasta. Mutta entä, jos se näyttäisi hyvältä? Voitaisiinko mainokset sitten pitää kadulla?
"-- Virkamiehet ovat päätösperusteluissaan kyseenalaistaneet mainoskylttien merkityksen --"
Tässä olen samaa mieltä. Pelkkä mainoskyltti kadulla ei ihmeitä tee, jos yrityksen muu markkinointiviestintä on kehnoissa kantimissa. En tiedä, ovatko virkamiehet lukeneet markkinointiviestinnän peruskursseja vai ei, mutta useimmat kadunvarsimainokset eivät kyllä ole ollut oikeaoppisesti suunniteltu ja tuotettu, jotta ne toimisivat huomion kerääjinä. Ja jos ne ovat keränneet huomiota, niin syy on ollut lähinnä mauttomuus, rumuus, kirkuvat epäsiistit taustat ja pienen pieni pränttiteksti, jota on mentävä katsomaan sentin päästä todetakseen, etei tuote kiinnosta, eikä se ole edes halpa. Entä, jos mainoskyltti olisi oikeasti ammattilaisen tekemä ja saisi asiakkaat esimerkiksi vierailemaan liikkeessä, niin voitaisiinko kyltit sitten pitää kaduilla?
-- Onko tarkoitus häätää pienet yritykset pois Tampereen pääkadulta --
Tuskin tästä on kyse. Sen sijaan esteettiset seikat ja haitat ovat ymmärrettävä syy kiellolle. Mutta jos kaupunki on sitä mieltä, että mainoskylttejä EI saa olla, niin olisiko kaupungilla tarjoa yrittäjille jotain muuta ratkaisua mainostamiseen kadulla? Miten olisi esimerkiksi rahoitusapu parempiin katutason ikkunamainoksiin? Tai entä jos kaupunki ostaisi vähän ulkomainostilaa JCDeauxilta ja lahjoittaisi sitä yrittäjille? Tai entä jos vain hommataan tiettyihin rakennuksiin ulkomainontaa varten suunnitellut LCD-mainostaulut, joihin voidaan säännöllisesti ja edullisesti päivittää keskustan yrittäjien markkinointiviestintämateriaaleja? Varmasti muitakin ratkaisuja on kuin totaalinen ultimatum -kielto ja pienyrittäijen vihastuttaminen.
Lopuksi on pakko kysyä, minkä takia mainoskyltit ovat HAITTA ja kulkueste vain Hämeenkadulla? Samassa asemassa ne ovat esim. myös Kuninkaankadulla, Verkatehtaankadulla ja vaikka Rautatienkadulla... Hmm... Tässä mielessä ymmärrän pienyrittäjien suuttumuksen ja syytteet yrittäjien eriarvoistamisesta. Perusongelma, eli rumuus ja haittatekijät, ei ratkea lopulta mihinkään kieltämällä ulkomainokset osittain.
Mitä mieltä muut ovat?
2 kommenttia:
Kiitos ajankohtaisesta artikkelista Päivi.
Taulut lähtee, miten nyt tiedän missä on Hämeenkadun halvimmat kebut jos en nää niitä ruostekukkasilla ja värikkäillä teksteillä koristettuja telineitä?
No en edes käy niissä joten enköhän selviä. Mutta kuitenkin ehdotan ratkaisua, joka on metropolisoituvan tampereen kuvaan sopiva, JCDeauxin ja jätti-telkun välimuoto: Mainoskyltti el grande!
Heh heh. Käykää ihmettelemässä.
Jos ei muuta niin toivotavasti ainakin herättää supinaa täällä. ;)
- Lauri A.
Taulut ei muuten ehkä lähdetään. Niistä käydään nyt vielä uutta keskustelua... Ja mun mielestä ongelma ei ole ne taulut sinänsä, vaan se, miten ne sijoitellaan ja miltä ne näyttää...
Lähetä kommentti