Diilistä poimittua maalaisälyä
Katselin Diiliä, missä piti tällä kertaa suunnitella ja toteuttaa esite Vapaudenpatsas/ Ellis Island -säätiölle ja myydä sitä mahdollisimman paljon yhdessä päivässä.
Silmiinpistävänä havaintona oli Gold Rush -joukkueen jäsenten maalaisjärjen käyttö ja yksinkertainen resepti onnistuneen sopan keittämiseksi: Toimiva tuote, oikeaan aikaan, tarkkaan valitussa paikassa, kiinnostuneelle kohderyhmälle, järkevästi perustelluin hintaeduin ja tehokkaiden toteuttajien voimin.
Toisin kuin joissain suomalaisissa promototeutuksissa edellä mainitsemani (pelottavan yksinkertaiset!) ehdot täyttyivät ja GR voitti Synergyn tekemällä yli kaksikertaisen esitemyynnin.
Voittajajoukkue myi yksinkertaisen siistin tyylikästä plätyskäänsä Ellis Islandin lauttaa odottavien asiasta kiinnostuneiden turistien satametrisessä jonossa, viiden huomiota herättävän ammattilaisen voimin, 2 kpl 5 dollaria ja 1 kpl 3 dollaria hintaan. Ja mikä parasta, siinä vaiheessa, kun kilpaileva joukkue älysi saapui vasta ko. myyntipaikalle, suurin osa turisteista oli jo Gold Rushin opuksen ylpeitä omistajia.
Tarinan opetus ja kysymys: miksi maalaisjärki ja perusasiat liian usein unohtuvat totaalisesti, kun kyseessä on promokonseptit? Jos yksikin em. ehdoista pettää pahasti, on lopputulos enemmän ja vähemmän epäonnistunut. Eihän kenelläkään ole toki kristallipalloa, mistä ammentaa aina valmiita vastauksia ja faktoja, mutta siinä vaiheessa, kun maalaisjärkeä unohdetaan käyttää itsestään selvissä ja yksinkertaisissa asioissa, on tilanne outo.
Pelottavan todellinen esimerkki lienee erään vakuutusyhtiön promo, jossa myytiin liikennevakuutusta marketista jo poistuville (useimmiten naispuoleisille) asiakkaille poismenoväylän varressa 'suoraan autoon' -periaatteella. Mietinpähän vaan, olisinko itse pysähtynyt tekemään jonoa ulospääsytielle lämpiävät lihat ja jätskit laukussa, kolme nälkäistä kekaraa takapenkillä odottamassa kotiin pääsyä - perjantai-iltana. Ja etenkin kun kyse oli vakuutuksesta, jotka usein hoitaa perheen mies. Promoaminen olisi voinut onnistua, mutta myynti oli tuhoon tuomittu.
Tarina ei paljasta, oliko asiakas ja market tietoisia promotoimiston 'erikoisesta' toteutuksesta ja maalaisjärjen unohtamisesta kahvimukin viereen kotiin aamulla. Tai ehkäpä promotoimistoa ei huolittu pöytään suunnitteluvaiheessa ja heidän tehtävänsä oli vain toimia periaatteella 'renki, lypsä sikaa, koska niin on käsketty'. Ja renki tekee työtä käskyn saatuaan.
Jos kokeneet ammattilaiset myynninedistämisalalta olisivat pöydässä jo suunnitteluvaiheessa, ainakin suurimmilta karhun ansoilta, jotka jo ennalta tiedettäisiin, voitaisiin välttyä. Vai onkohan enemmän kyse siitä, ettei em. yksinkertaisia perustietoja osata antaa/ole olemassa/koeta tärkeiksi juuri tuon näennäisen yksinkertaisuuden takia?
Tekstit
4 kommenttia:
Diilistä tuli mieleeni sarjaa jonkin verran seuranneena: aika mielenkiintoista, että oikeastaan kaikki projektit, joita joukkueet saavat diilissä tehtäväkseen, liittyvät mainontaan, markkinointiin, myynninedistämiseen, viestintään ja vuorovaikutustaitoihin. Siis juuri näihin ominaisuuksiin, joihin edelleenkin aivan liian usein suhtaudutaan "no kyllähän nyt kuka tahansa osaa myydä tuotettaan/markkinointi on älyvapaata humpuukia/viestintä on epaakateemista huuhaahumanistien höpötystä, jonka kuka tahansa supliikkimies osaa hoitaa". Sen sijaan ns. kovia liiketoimintataitoja, kuten budjetointia, matemaattisia kykyjä, taloudellista ajattelukykyä, kirjanpitotaitoja, verotietämystä jne. testataan tässä ohjelmassa varsin vähän tai erittäin konkreettisten tilanteiden kautta. Tyyliin budjetointi=ostanko sadalla dollarilla mauttoman puutarhatontun vai jotain muuta?
Pakko siis viestintäpuolen ihmisenä röyhistää rintaa. Ainakin herra Trump näyttäisi arvostavan tätä markkinointi/viestintä/mainonta-höpöhöpöä :)
Janica, mä mietin torstaina töllön ääressä aivan samaa asiaa. Vaikken katso Diiliä säännöllisesti, niin ainakin kolme kertaa tehtävä 'on sattunut' napsahtamaan just markkinointiviestinnän kenttään. Edellisen kerran taidettiin tehdä muromainosta... Siinäkin muuten voitti joukkue, joka hanskasi ulkomainonnan perusasiat: tee yksinkertaista, joka tajutaan nopeasti, käytä isoja erottuvia elementtejä, ei liikaa tekstiä jne.
Mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Miten herra Trumpin joukkueista voi aina löytyä graafikko? Tai ainakin wanna-be-graafikko. Yritin viimeksikin tihrustaa, millä ohjelmilla ne taittoi esitettä, ja ei se kyllä word (luojan kitosh!) ollut. Eikös ne suunnitellut ne muromainoksetkin ihan ilman ulkopuolisten apua?
Siinä tehtävässä mitattiin nimittäin visuaalisen silmän hallintaa enemmän kuin mitään muuta.Se onkin sitten eri asia, lukeutuuko visuaalinen silmä yhdeksi ns. kovista bisnestaidoista. ;)
Hra Trump mediapersoonana ymmärtää selkeästi markkinointiviestinnän ja myynnin(edistämisen) tärkeyden. Hyvät sille!
Ps. Täytyy antaa Trumpille propsit myös onnistuneesta sukupolven vaihdoksesta, joka on ainakin aloitettu riittävän ajoissa. Vaivihkaa uuden tuotantokauden jaksoihin oli ilmestyneet neuvonantajiksi isänsä jalanjälkiä seuranneet Whartonin käyneet ekonomilapset.
Mä olen puolisilmällä katsellut Diiliä sen alkuajoista lähtien ja Suomen version katsoin lähes kokonaan. Ja mielestäni yli puolet tiimien saamista tehtävistä sekä jenkkien että meidän versiossamme ovat just sellaista työtä, mitä me esimerkiksi Expressionilla teemme. Muistan Suomen Diilissä joukkueiden tehneen Tampereella Elisan liikkeiden edessä promotyötä ja samoin Helsingissä Kotipizzalle.
Lähetä kommentti