Markkinointitoimistossa tapahtuu

Yrittäjyys on pop. Onhan se pääministerimme ja lukuisten muiden poliitikkojen mukaan taikasana, joka työllistää työttömät ja vauhdittaa kansantaloutemme nousukiitoon. Yrittäjäperheen vesana ja yrittäjän avopuolisona olen kuitenkin huomannut, että yrittäjyyteen liitetään monenlaisia myyttejä ja ennakkoluuloja -edelleen. Tässä niistä muutamia sekä omia ajatuksiani siitä, pitävätkö myytit paikkansa.

1.) Yrittäjät ovat rikkaita

Suomi on täynnä pieniä yhden naisen/miehen tai vain muutamia työntekijöitä työllistäviä yrityksiä. Näissä firmoissa työntekijöiden palkat sivukuluineen, laitteet ja materiaalit haukkaavat valtaosan firman tuotoista. Yrittäjälle itselleen käteen jäävä rahasumma on usein naurettavan pieni verrattuna hänen työtuntiensa määrään. Osa pienyrittäjistä elää jopa virallisten määritelmien mukaan köyhyysrajan alapuolella, repikää siitä.

2.) Yrittäjät ovat itsekkäitä kusiaisia, jotka repivät työntekijöidensä selkänahasta kaikki tehot irti.

Pienyrittäjä on pulassa, kun ainoa työntekijä sairastuu. Ja vielä suuremmassa liemessä ollaan, kun yhden henkilön firman ainokainen työntekijä, yrittäjä itse, joutuu vuoteenomaksi. Kuka tuuraa yrittäjää? Koska pienyrittäjät harvemmin ovat miljonäärejä, on täysin ymmärrettävää, että työntekijöistä halutaan pitää kiinni. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä palkkaa henkilön, jolla on elämäntilanteensa valossa vähiten mahdollisia poissaoloja ja yllättäviä menoja. Ikävä kyllä, pienen lapsen yksinhuoltajalla on suurempi todennäköisyys joutua olemaan töistä poissa lapsen sairastumisen vuoksi, kuin sinkulla tai henkilöllä, jonka lapset pärjäävät jo itsekseen kotona. Yrittäjä ei jätä pienen lapsen yh-äitiä tai -isää palkkaamatta, koska hän on paha perheitä ja lapsia vihaava rahanahne muinaisjäänne. Mutta tätähän ei saisi ääneen sanoa.

3.) Yrittäjän elämä on lokoisaa, koska lomalle voi lähteä kun siltä tuntuu.

Aijaa. Miksi mun isä ei sitten koskaan ollut lomalla ja kotonakin vain viikonloppuisin? Miksi avomieheni naputtelee läppäriään mökillä ja herää aamulla neljältä vastaamaan ulkomailta soittavan yhteistyökumppanin puheluun? Teoriassa yrittäjä voi lähteä kotiin kesken päivän, jos homma ei natsaa, mutta käytännössä asiat harvemmin hoidetaan näin. Tokihan sinne kotiin voi lähteä, jos toimisto alkaa ahdistaa, mutta työpuhelut ja mailit seuraavat perässä. Osa yrittäjistä voi pitää lomiaan vapaammin kuin perusduunari, mutta osalle se on sula mahdottomuus. Monet palvelualan yrittäjät kun ovat juuri silloin työllistetyimpiä, kun muut ovat lomalla nauttimassa heidän tarjoamistaan palveluista.

4.) Helppoohan sun on olla yrittäjän vesa kun ei ole tarvinnut tapella kesätyöpaikoista.

On totta, että usein yrittäjän lapset pääsevät perheen yritykseen kesätöihin ja taskurahojaan tienaamaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että isin pikku prinsessa selviäisi pelkkiä kukkia kastelemalla. Pienissä perheyrityksessä ei aina edes kysellä, kiinnostaako jälkikasvuja tulla firmaan töihin, heidät kasvatetaan työskentelemään yrityksessä kyselemättä. Kun jaat sekä perhe- että työelämäsi iskin tai äitylin ja sisarusten kanssa, välit hiertyvät välillä pahasti. Kovat paikat tulevat eteen siinä vaiheessa, kun joudut sanomaan vanhemmillesi, että sori, en halua jatkaa teidän yrityksenne pyörittämistä.

5.) Yrittäjän kakarat ajelevat rantatiellä mopoautoilla ja saavat kaiken eteensä kultalautasella.

Minut ja moni muu yrittäjän lapsi on kasvatettu siihen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Yrittäjän lapsi pääsee myös näkemään näkymättömät kustannukset, joita oman firman pyörittäminen teettää. Sitä tililleen kolahtavaa summaa oppii kummasti arvostamaan, kun tietää, millaisen ketjun lopputuloksena työntekijä saa palkkansa.

6.) Yrittäjät ovat pinnallisia kapitalisteja, jotka eivät ymmärrä elämän pehmeitä arvoja ja syvällisyyttä.

Niinköhän? Suurin osa taiteilijoista ja luovien alojen työntekijöistä työllistää itse itsensä yrittäjinä . He työskentelevät juuri näiden pehmeiden, aineettomien arvojen ja sisältöjen kanssa. Myös sen iiihanan mussu-tassu-söppelis-pöppelis-lemmikkihoitolan pitäjä on yksityisyrittäjä.

7.) Yrittäjyys on ratkaisu työttömyyteen

Minun mielestäni ei. Yrittäminen on antoisaa ja rankkaa hommaa, joka vaatii ihmiseltä tietynlaista mielenlaatua: riskinottokykyä, kykyä sietää epävarmuutta, hyviä asiakaspalvelu- ja vuorovaikutustaitoja, uudistumiskykyä, mielikuvitusta, bisnesvaistoa ja talousosaamista. Kaikista ei voi tulla taiteilijoita, matemaatikoita tai liukuhuhnatyöläisiä, ei myöskään yrittäjiä.