Näinkö luodaan kisatunnelmaa?
Tiedätte varmasti legendaarisen Adagion (olisiko Tomaso Albinonin teos uruille, nyk. pop-muusikka Lara Fabianin esittämä mm.), jota soitetaan monissa hautajaisissa siinä vaiheessa, kun seurakunta saapuu tai arkku lähtee?
Ikäväkseni havaitsin, että Tampereen Pyrintö oli nerokkaasti valinnut Kalevan kisojen (yleisurheilun SM-kisat) lajeihin valmistautumismusiikiksi/kenttämusiikiksi kyseisen kappaleen. Biisin, joka liitetään useimpien mielessä rauhaan, hiljaisuuteen ja juuri hautajaisiin!
Mielestäni adagio (taidemusiikissa: hidastempoinen, rauhoittava) ei sovi mitenkään profiilitaan lennokkaan kisailun musiikiksi, etenkin jos tarkoituksena on saada adrenaliini virtaamaan ja tsemppiä sekä kisayleisöön ja kilpailijoille! Ehkä tässä on esimerkki monien mielestä epätyypillisestä/vähäpätöisestä, mutta sitäkin tärkeämmästä markkinoinnin yksityiskohdasta, fiilismusan valinnasta. Toivotaan, että DJ:lle oli vain tullut kiire pissalle ja hän tulkitsi takahampaiden jo kelluessa Adagion Abbaksi.
Adagio sopii hiljaiseen kalmalta tuoksahtavaan arkkukauppaan muttei yleisurheilun SM-kisojen 'tunnelma'musaksi. Ei me nyt niin huonoja kansainvälisellä tasollakaan olla. Eihän? ;)
Tekstit
4 kommenttia:
Itsekin valitsin Adagion järjestämiini hautajaisiin, joten ei kyllä nostata kovin pirteää fiilistä.. Vastatkaapa sivupalkin kyselyyn ja jos ei mikään antamistani vaihtoehdoista innosta, kommentoikaa tähän omat ehdokkaanne!
Anteeksi tietämättömyyteni! Seppo Rädyn kommentin mukaan suomalaisen yleisurheilun tila on hälyttävä, etenkin SM-kisojen tulostasossa. Ehkä Adagio sopii siis hyvin SM-kisamusaksi.
Menee vähän off topic mutta pakko kertoa...mähän teen yhtenä lukuisista sivuduuneistani uutistoimittajan tuurauksia 957:lle ja Iskelmäradioon. Tuossa kesäkuussa uutisotsikoissa olivat taas Ylisen kuntoutuskeskuksen murhat (hoitajat myrkyttivät potilaita insuliinilla). Kerroin aiheesta aamun ykkösuutisaiheena. Noh, soittolistojen luvatulla aikakaudella heti ekana biisinä uutisten jälkeen pamahti soimaan Juice Leskisen "Myrkytyksen oireet". Kas kun ei Alice Cooperin "Poison". Oltiin hiukka noloina...
Aika paha sattuma Janica. Toi on vähän sama kuin kaverin hautajaisissa toisella kaverilla soinut puhelin pauhasi iloisesti biisiä: "Highway to hell..."
Toisaalta, ei se sen pahempi ole kuin isäni soittoääni Suuri ja mahtava Neuvostoliitto (piipauksina ikivanhassa kännykässä), joka pärähtää soimaan yleensä veteraaniurheilukisoissa kentän laidalla...
Lähetä kommentti