Yrittäjyydestä johtajuuteen: 15-vuotiaan näkemys - Markkinointitoimistossa tapahtuu

30. heinäkuuta 2008

Yrittäjyydestä johtajuuteen: 15-vuotiaan näkemys

Kuten monet tietävät, opetin ennensivutoimisena markkinointia ja yrittäjyyttä kauppaoppilaitoksessa. Löysin eräältä yrittäjyyden luennolta kasan 15-vuotiaiden kirjoituksia aiheesta Johtajan päivä. Pakko jakaa teidän kanssa.

Kirjoitukset on palautettu nimettöminä, joten en tiedä, onko tämän tekstin kirjoittaja tyttö vai poika. Mutta sisältö on hauska ja tuo hyvin esille yleistykset, jotka johtajuuteen/yrittäjyyteen liittyvät myös 15-vuotiaan päässä.

Johtajan päivä

Heräsin aamulla sisäiseen kellooni 7. Juon vaimoni keittämät kahvit ja pakkaan vaatteet Saksan matkaa varten. Lähden töihin uudella työsuhdeautollani. Aikaa on runsaasti, joten pesetän auton firman piikkiin Essolla, poltan tupakan ja juon paremmat kahvit.

7.59 saavun Hartwallin tehtaalle. Poltan sikarin ja annan pihalla olevalle tv-ryhmälle lausunnon uudesta energiajuomasta. Sitten luen työhuoneessa Kauppalehden ja tarkastan pörssin. Sihteerini muistuttaa tärkeästä tapaamisesta iltapäivällä.

Aika menee siivillä ja lähden pian syömään ravintolaan tuotepäällikkömme kanssa. Ruuan maksa firma ja ostetaan siksi vielä sikaritkin. Kun palaamme töihin, sihteeri odottaa huoneessani uusien etikettien kanssa.

13.00 Lähden golf-kentälle tapaamaan Olvin johtajaa. Pelaamme kierroksen ja keskustelemme bisneksestä.

15.30 taksi noutaa minut kentältä ja vie lentokentälle. Bägi kuljetaan firman piikkiin kotipihaani taksilla myös.

16.15 olen lentokentällä juoten taas kahvia ja polttaen sikaria. Vielä paukku päälle ja olen valmista kauraa koneeseen. Koska työviikko on ollut rankka, nukahdan koneen noustua heti.

(Sanaakaan muuttamatta) Teksti oli ajatuksia herättävä... Ü

11 kommenttia:

Päivi Luomanen kirjoitti...

Ps. Koska johtajat on tehokkaita, ne pelaa 18 väylää 2,5 tuntiin ton tekstin mukaan. Tai ehkä kyse oli vain ysin kentästä... Ja sikareita meni 3, oli autot ja sihteerit ja ulkomaan matkat. Ja kaikki maksava firma. Wau...

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei.. Tätä lukiessa tuli mieleen, että ehkä ihan hyvä, että tuollaiset 15-kesäiset haluavat nykyään julkkiksiksi eivätkä johtajiksi!

Päivi Luomanen kirjoitti...

Lukaisin myös muut tarinat huvikseni läpi ja löysin kaikista samat yhdistävät tekijät:

Johtaja:
- herää klo 7
- juo kahvia
- polttaa tupakkaa tai sikaria
- hänellä on sihteeri
- ajaa työsuhdeautoa
- tekee isoja päätöksiä
- matkustaa paljon
- pelaa golffia
- tienaa hyvin
- antaa lausuntoja medialle

Että sillä viisii! Mihin me tarvitaan johtajuuden opintoja, kun 15-vuotiaskan voi nämä kertoa?

Janica Brander kirjoitti...

Okei, tässä ote ihan oikean johtajan eli avokkini päivästä:

Klo 7.00 Johtaja herää, käy suihkussa, katselee hetken aamu-tv:tä ja syö lasillisen jogurttia. Tämän jälkeen hän polkaisee pyörällä töihin, koska johtajan mielestä kilometrin mittaisen matkan kulkeminen autolla on joka suhteessa täydellistä typeryyttä.

Klo 7.45 Johtaja on toimistossaan. Nykyään hänellä on vuokralla huikea kahden huoneen kokoinen toimisto entisen 12 neliön kopperon sijaan. Pannukahvi ja Kauppalehti tulevat talon puolesta ja neukkaria saa käyttää, kunhan varaa sen etukäteen.

Johtajan aamu kuluu kahteen puhelimeen ja lukuisiin sähköpostiviesteihin vastaillessa. Kun hänellä vihdoin on pöytä puhtaana ja aikaa päivän varsinaisten töiden aloittamiselle, on jo lounasaika. Hänellä kun ei ole sihteeriä, joka vastaisi puhelimeen, hoitaisi kalenterin ja rutiiniposteihin vastailun.

Klo 11.30 Johtaja lounastaa Yritysmonitorin yhteisessä taukotilassa. Hän on ottanut evääksi eilisiltaista keittoa, koska jatkuva ulkona syöminen käy nopeasti kalliiksi ja einekset ovat annoskokoon nähden pelkkää lisäaineilla kyllästettyä rahastusta. Johtaja siis ei kehtaa vedellä kolmen ruokalajin menuita firman luottokortille ja tarjota vielä kavereillekin. Itse asiassa firmalla ei edes ole erillistä luottokorttia.

12.15 Johtaja juo toisen kupillisen Yritysmonitorin tarjoamaa kahvia, mutta golfauksen sijaan rentoutuu vielä vartin verran irkkaamalla. Hänellä ei myöskään ole minigolf-rataa huoneessaan, se ei edes mahtuisi sinne.

Klo 12.30 Loppu päivä menee tarjouksia rustatessa, asiakkaiden vihaisiin puheluihin vastatessa, lentolippuja varaillessa ja henkilöstöasioita hoitaessa.

Klo 16.00 Tähän aikaan muut palkkatyöläiset lähtevät yleensä kotiin, mutta johtajan sähköposti on taas tukossa ja pari puhelua pitää vielä hoitaa. Hän ei siis edelleenkään lähde pelaamaan golfia.

Klo 17.00 Johtaja pyöräilee kotiin kaupan kautta. Hän käy S-marketissa, koska haluaa kerätä bonuspisteitä, joiden tuotot säästetään joulun jälkeen tehtävään matkaan. Samalla reissulla johtaja palauttaa toimistolle kertyneet tyhjät limupullot ja iloitsee, koska saa niiden tuotoilla kanasuikalepaketin ilmaiseksi.

Klo 17.30 Johtaja on vihdoin kotona. Hän katselee puolisilmällä tv:tä avovaimonsa kanssa ja koodailee samalla työhönsä liittyviä softia.

Klo 18.30 Johtaja joutuu soittamaan epämieluisan puhelun hankalalle työntekijälle. Hän on stressannut puhelua koko päivän ja saa työntekijältä melkoisen ryöpytyksen niskaansa. Puhelun jälkeen johtaja huokailee raskaasti ja parjaa itseään. Avovaimo yrittää valaa johtajaan uskoa, ja johtaja päättää tuulettaa ikävät ajatukset mielestään lähtemällä pelaamaan futista kavereidensa kanssa.

Klo 19.00 Johtaja pyöräilee Viinikkaan kentälle, koska kolmen kilometrin kulkeminen autolla on hänen mielestään silkkaa typeryyttä ja rahan tuhlausta. Hän pelailee kavereidensa kanssa tunnin ja manailee kallistunutta ruokaa ja bensaa.

Klo 20.30 Johtaja on kotona. Koska heillä ei ole omaa kokkia, avovaimo on valmistanut illallisen Frendejä katsoessaan. Johtaja katselee taas puoliksi tv:tä, selailee työmailejaan ja koodaa softaa.

Klo 22.00 Johtaja muistaa, että hänen pitää varata lentoliput bisnesmatkaa varten. Hän repäisee ja ostaa Finskin lennot Ryanairin sijaan. Sitä paitsi siitä saa Finnairin bonuspisteitä. Hän varaa lipun tavallisesta turistiluokasta ja kohtuuhintaisen hotellin.

klo 23.00 Johtaja menee yöpuulle. Unta on kuitenkin vaikeaa saada, koska monet asiat pyörivät mielessä. Hyväksyykö tärkeä asiakas heidän tarjouksensa? Pitävätkö kilpailijaa koskevat huhut paikkansa? Mitä tehdä hankalan työntekijän kanssa, jolla on aina kivi kengässä ja tikku perseessä, yritti johtaja sitten hyvällä tai pahalla. Jossain vaiheessa uni vie voiton, mutta johtaja ei pelaa golfia edes unissaan.

PS. Tämä johtaja ei myöskään tupakoi, eli sikareiden menekki on nolla.

Janica Brander kirjoitti...

Herra johtaja luki ton tekstini ja lisäsi, että on firmalla luottokortti. Mutta jos mä en ollut asiasta varma, se varmaankin kertoo siitä, kuinka paljon firman luottokortilla rellestetään ja pidetään omaa kivaa...

Janica Brander kirjoitti...

Ja vielä: lukemat kertovat, kuinka paljon Suomessa on oikeasti suuria yrityksiä. Enkä usko, että edes niissä johtajien elo on pelkkää sikarien ja golfin ilotulitusta.

http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_yritykset.html#yritykset

Päivi Luomanen kirjoitti...

Eli toisin sanoen mielikuvitusjohtajaa ja oikeata johtajaa yhdisti ainoastaan kulkeminen jollain johonkin jossain vaiheessa päivää sekä johtaminen työnä. Sen pituinen(ko?) se.

Päivi Luomanen kirjoitti...

Tollasia virhemielikuvia syntyy juuri siitä, kun johtajuutta käsitellään aina suuryrityksen johtamisen ja useimmiten vielä ammattitoimarin näkökulmasta ja tehtävistä käsin.
Ja ihan niinkuin kenellä tahansa muullakin, myös ammattijohtajalla on rooli töissä ja muut roolit muualla. Kyllähän Gatesin ja Trumpin kaltaiset mediamogulit usein nähdään golfkentillä tai ainakin tenniskatsomoissa. Ja kyllä suomalaistenkin suuryritysten johdosta aika moni itse asiassa pelaa golffia, kun asiaa oikein funtsin, mutta tuskin syynä on pelkästään työ johtajana?! Kai sinne muutkin intressit vetää nykyään, kun lajin elitismi on kaikonnut kauas kuin muuttolinnut. Ja ei passaa unohtaa, että golffia pelaa muutama satatuhatta suomalaista, jotka eivät ole johtajia. Ylipäänsä golffin yhdistäminen johtajiin on niiiin vanha klisee. Kite ja sovellettu reserviläisammunta ovat paljon coolimpia lajeja nykyään... Eikä Tiger Woodsikaan ole toimari...

Toisaalta, jos olet suht uuden firman johtaja ja tarvitset vaikka kontakteja muihin johtajiin, on varmasti fiksumpaa suorittaa greengard tai sulkkis- tai purjehduskurssi, kuin treenata yksin öiseen aikaan porrasjuoksua Petsamon metsissä.

Paitsi tietenkin, jos on perustanut muiden yksinäisten toimareiden kanssa juoksuseuran ja harrastaa kuntoilun ja kilpailun nimissä 'Toimarin Lenkkejä'.öiseen aikaan ja pukee tpaahtuman mediatempaukseksi... Kaikki on mahdollista!...

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin haluan tonne firmaan töihin, vaikka tsuppariksi! Tai toisaalta, haluan olla myymässä tuolle firmalle "henkilöstön motivointi & virkistys palveluita".

Liian hyvistä työnantajista paras liene google. Kannataa tutustua miten google siitoo työntekijät firmaan ja toisaalta rikkoo perinteiset käsitykset työajasta.

Päivi Luomanen kirjoitti...

Itse kun aloitin golfin 5 v. sitten, en vielä tiennyt, että silloisesta elämänkumppanistani piti tulla johtaja rahoitusalalle ja luonnollisesti hänkin pelasi kolopalloa. Mut sit ukko vaihto alaa, lentelee joskus pilvissä 10000 km:ssa ja aikoo PELAA EDELLEEN. ;)

Mut voitte kuvitella näyn, kun me kaks opiskelijaa painettiin ikivanhalla, Kummelin Kultakuumeen Dillen Aspenin näköiskuva-Mazda 323, vm. 90:lla Tammeriin Audien ja Bemskujen ja Volvojen sekaan! Meillä oli varmasti kentän paskin auto, mutta sitäkin kovemmat svingit ja hauskuutta pelaamisessa. Ja ei muuten ainakaan haitannut, jos rangelta pallo vähän eksyi automme kylkeen. Siitä tuli vaan hienompi...

Janica Brander kirjoitti...

Mäkin uskon, että monenlaiset harrastukset ja ajanviettotavat, golf mukaan lukien, ovat tilaisuuksia verkostoitua vapaamuotisessa ympäristössä, ei mikään posettaminen tyyliin "vähänks mäoon jotain kun pelaan golffia". Onhan niitäkivoja etujakin, kuten yrittäjien pippaloita hyvillä tarjoiluilla ja esiintyjillä, viininmaistelukursseja jne., mutta harvalla johtajalla on siellä varaa ravata harva se päivä. Ja kyllä johtavassa asemassa olevat ovat mun mielestä vapaa-aikansa ja nautintonsa ansainneet kun tietää, millaista vastuuta ja sitoutumista kyseinen homma vaatii.