Kuten joka aamu, myös viime viikolla, pamahti luukusta Kauppalehti kaksinkerroin taitettuna. Näin on tapahtunut jo viisi vuotta. Kyseisessä lehdessä oli kuitenkin jotain erikoista, se vaikutti jotenkin... Hmm... Uudistuneelta?
Sen täytyi johtua kannesta. Jostain syystä etusivun kuva oli kokonaan tippunut pois. Olenhan aina tottunut näkemään lehden niin, että taitetusta etusivusta näkyy otsikko eli lehden nimi, yläpalkin pikku-otsikot ja sekä osa isosta, tummansävyisestä, kuvasta. Mutta 21.10. etusivun puolikas oli lähes tyhjä.
Päättelin, että ladontaosaston Lassella oli menny firman illanistujaisissa sen verran pitkään, että hän torkahtanut kesken hommiensa, kun oli sitten tullut suoraan duuniin juhlimasta. Ja niin se kuvakin oli sitten tippunut pois, inhimillisen tekijän takia. ;)
Kas, kas! Avasin lehden ja hämmästykseni oli suuri. Etusivun alareunasta paljastui mainos. FIM:in lyhyt teksti ja logo ja slogan. Teksti, joka kuvastaa hyvin FIM:n myyntiä ulkomaille Islantiin sekä paluuta Suomeen. Sisältö oli seuraava:
'Se mikä ei tapa, vahvistaa. Maailmaa tulee katsoa avoimin mielin ja kaikkiin suuntiin. Ainahan meitä on kiinnostanut se, mitä vuorten takana voi olla. Mitä korkeammalle kiipeää, sitä pidemmälle näkee. Jokaisen pitää joskus aloittaa oma matkansa. Tärkeintä on lähteminen ja riittävän etäisyyden saaminen. Vain silloin voi tuntea kotiinpalun ihanuuden ja jälleennäkemisen ilon. Onpa hienoa olla taas täällä'.
Ja perässä logon kera uusi slogan:
FIM. Kokemusta rikkaampi.
Tämä mainos oli:
A) Nerokas osoitus AD:n kyvykkyydestä ymmärtää hahmopsykologiaa ja lukijaryhmän tottumuksia. Tyhjä sivu rikkoi vanhan rutiinin ja pakotti lukijan ottamaan selvää, mistä on kyse. Silmät on niin tottuneet tummaan kuvaan siinä etusivulla. Joka päivä! Mitä ihmettä on tapahtunut? Pakko avata lehti ja lukea uteliaisuudesta, mikä lyhyt teksti tyhjälle etusivulle oli vielä kirjoitettu. Aah, mainos! Nyt pääsivät yllättämään!
Yksi piste oikeasta sijoittelusta ja toinen minimalistisesta, uteliaisuuden herättävästä taitosta ja tekstin sisällöstä. Teksti oli tarinaa kertova, eikä sisältänyt bullshittiä, tylsiä kovia faktoja tai alan termejä, numeroita tai itsestäänselvyyksiä. Copytys kertoi (mainitsematta 'saatuneen' Glitnirin nimeä) FIM:n tien Islantiin ja takaisin kotiin - lyhyesti, ytimekkäästi.
Mainoksessa oli käännetty kohua aiheuttanut yrityskauppa positiiviseen valoon. Ulostulo oli hyvin ajoitettu ja se oli julkaistu oikeassa mediassa. Viisi tähteä. Ja löytyipä perästä vielä web-sivujen osoitekin muttei muuta 'turhaa' sälää. Kuusi tähteä.
Ja mikä parasta - myös takasivu oli ostettu tyhjäksi. Vain teksti: 'Näet edessäsi tyhjän sivun. Me näemme siinä uuden alun'. Ja taas: FIM. Kokemusta rikkaampi.
Voiko olla osuvampaa tapaa kertoa siitä, että ko. yritys palaa markkinoille samalla tutulla turvallisella brändillä, mutta nyt kokemusta rikkaampana? Ei selittelyjä, ei puolustelua, ei rinta rottingilla röyhentelyä ei diipadaapaa.
Täydellinen vastakohta esim. Woikosken katastrofi-mainokselle Hesarin etusivulla toissa sunnuntaina. Siinä 50 000 euroa heitettiin kuin kankkulan kaivoon.
Hesarin kannessa oli mainos, josta toivottavasti sen lehteen päästänyt henkilö sekä AD (jos sellaista käytettiin, hope so not) olisi ansainnut saada kenkää.
Teksti meni näin:
Olemme perheyhtiö.
Olemme omavarainen, itsenäinen yhtiö, joka on vapaa pörssiyhtiöihin kohdistuvista jatkuvista odotuksista.
Meillä on vapaus - vapaus olla tuijottamatta sokeasti seuraavan kvartaalin tulokseen. Tämä antaa meille tilaa luoda ja kehittää uutta. Luova toimintatapamme tuottaa myös tulosta ja kokeilumme kääntyvät voitollisiksi enemmän kuin usein. Ja niin, uuden ideoiminen ja luominen on lisäksi sangen hauskaa.
Arvostamme suomalaisuutta ja otamme vastuun tulevaisuudesta. Arvostus näkyy kunnioituksena ympäristöämme kohtaan, josta ammennamme arvokkaat, puhtaat raaka-aineemme. Se näkyy myös kykynä nähdä asioita kokonaisuuksina ja tapana ajatella - uskallusta toimia vasten valtavirtaa.
Woikosken tuotteet eivät ole vain kaasuja. Niissä kulkee mukana isompi ajatus ja perintö.
Woikoski - vuodesta 1882
.
--
Herran jestas sentään. Siinä viattomalta näyttänyt mainos tuhlasi tilaajansa rahoja - oikein isolla kädellä. Kritiikkiä tulee yhtä paljon, kuin mitä FIM sai kehuja:
- Mainoksesta ei käy ilmi, miksi mainos on lehdessä. Se ei myy mitään. Ei tuotetta, arvomaailmaa eikä ajatusta potentiaalisena työpaikkana. Kyllähän sitä yritettiin mutta jäi enemmän sangen hienosti tiivistetyksi sanahelinäksi.
Woi, woi!
Parantainen kommentoi samaista mainosta blogissaan seuraavasti:
'Tulos on itsekeskeinen ja omahyväinen. Asiakasehdokasta tuskin kovin paljon liikuttaa, miten hauskaa woikoskelaisista on tehdä voittoa, ideoida tai luoda. Sen sijaan lukijaa saattaisi kiinnostaa, mitä riemua tuosta kaikesta voisi olla hänelle. Tekstissä on masentavia latteuksia riittämiin".
Kuten myös Jarin, oma suosikkilauseeni kertoi Woikosken kaasusta, jonka mukana kulkee isompi ajatus ja perintö. Mitähän siellä sitten kulkee? Täytyy soittaa asiakaspalveluun. Onkohan se nyt sitten kalliimpaa, kun siellä kulkee jotain isompaa? ;)
Ja ei se sisältö, vaan myös se taitto: ei otsikkoa, ei väliotsikoita. Ei edes kuvaa, jonka olisi voinut ehkä huomata. Ja luonnollisesti tekstikin oli tasattu 'aloittelijalle ominaisesti' keskelle sivua, mahdollisimman vaikeasti luettavaksi. Niinpä niin. Koska etusivu maksoi jo vajaa 50 000 e, niin en halua edes tietää, mitä tuotanto maksoi.
Vähän armoa mainokselle antaisi, jos se olisi toteutettu edes tee-se-itse -hengellä - talon sisällä. Kuka tunnustaa?
Tekstit
