Pahat rahastajat
Osuva sanonta toteaa, että ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Kuluttajana ilahdun aina, kun minua muistetaan ilmaisella pikkukivalla. Kuntosalini aulassa on jaettu milloin ilmaisia myslipatukoita, milloin aamiaista. Tällainen pieni muistaminen jää pitkäksi aikaa mieleen. Myslipatukoihin uhratut pennoset maksavat itsensä takaisin asiakastyytyväisyytenä. Ei älkää keskeyttäkö mua tässä välissä sanomalla, että valmistaja luultavasti on lahjoittanut patukat ilmaiseksi promomielessä:)
Toisaalta ymmärrän varsin hyvin sen, että yritykset eivät toimi hyväntekeväisyyden voimalla. Kuka hullu lähtisi yrittäjäksi, ellei toivoisi saavansa tekemästään duunista myös voita leivän päälle? Tämän vuoksi ihmisten ainainen kitinä siitä, miten kaikki maksaa, ärsyttää minua välillä suuresti.
Törmäsin kyseiseen ilmiöön edellä mainitulla kuntosalilla. Korvaani tarttui pätkä salia esitelleen asiakaspalvelijan ja tutustumiskäynnillä olleen potentiaalisen asiakkaan välisestä keskustelusta:
Aspa: Tässä on toinen meidän solariumeista. Alakerrasta löytyy toinen ja lisäksi meillä on tarjolla suihkurusketus. Tuolla on hierojan huone. Hierontaan ja rusketuspalveluihin pitää varata etukäteen aika ja ne ovat maksullisia palveluita.
Prospekti: Ai maksaaks nää? Jaahas. No kuinka paljon?
Aspa: Solarium viisi euroa ja suihkurusketus kympin. Molempiin saa sarjakortteja, joita käyttämällä hinta tulee edullisemmaksi. Hierojan kanssa sovitaan tapauskohtaisesti hinnasta. Hinta riippuu siitä, millaisen hieronnan haluat ja kuinka kauan siihen menee aikaa. Yleensä hinnat ovat kahdesta kuuteenkymppiin
Prospekti: Kauheet hinnat! Miks nää ei voi olla ilmasia!
Aspa: No kun solarium on esimerkiksi niin suosittu, että sinne olisi koko ajan kauhea jono, jos se olisi ilmainen.
Prospekti: Suoraan sanoen aika törkeetä rahastusta. Pitää kattoo nyt. Jää vähän huono maku tämmösestä paikasta jossa vaan rahastetaan ihmisiä.
Niin rakas kuluttaja, ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Viiden euron solariumista räyhääminen on kuitenkin aika typerää. Yrityksiä eivät pyöritä Äiti-Teresat, eikä asian edes kuulu olla näin. Maksuja ei pyydetä aina vain siksi, etä halutaan lisää fyrkkaa tyhjästä. Jos solariumkoppien käyttö olisi ilmaista, vain harva pääsisi nautiskelemaan keinoauringosta huikeiden jonojen vuoksi. Samoin kukaan itseään kunnioittava ammattilainen tuskin alkaa tehdä hommia ilmaiseksi. Kuntokeskus maksaa hierojalle hänen ammattitaidostaan. Ja näiden tekijöiden lisäksi kuntokeskus haluaa rahaa, mikä on täysin ymmärrettävää. Kaikkihan sitä haluavat enemmän tai vähemmän.
En väitä, etteikö aihe olisi kaksipiippuinen. Ilmaiset palvelut ja huomionosoitukset voivat olla juuri SE JUTTU, joka sitouttaa asiakkaat ja saa viidakkorummun kumisemaan. Mutta olen kuullut myös tarinoita liian monista liian kilteistä yrittäjistä, joille rahantekeminen oli vain bisneksen ikävä sivupuoli, jonka edelle menivät kavereiden jeesaaminen, jatkuva joustaminen ja lahjoittaminen.
Ei liene vaikea arvata, miksi puhun näistä yrittäjistä ja heidän tekemisistään menneessä aikamuodossa.
Tekstit
