Myynninedistämistyön myytit murroksessa, osa I/III

Myynninedistäminen on tuttu ilmiö vuosikymmenten takaa. Leipäkonsulentteja ja liikkeitä kiertäneitä reppureita on näkynyt kaupoissa jo 1960-luvulla. Myös promootio on sanana tuttu, tosin tarkoittaen akateemisia juhlallisuuksia.

Myynninedistämispromootiot rantautuivat Suomeen rytinällä 1990-luvun lopulla, jonka jälkeen meille on syntynyt promootiotoimistoja kuin sieniä sateella. Tavaratalon sukkahyllyjen takana notkuvat sukkahousukonsulentit tai kilpaa kaupan pihassa karjuvat makkaran maistattajat ovat yhtä paljon nykypäivää kuin kalossit ja kureliivit. Joillekin myynninedistäjä on yhtä kuin nätti mutta myyntitaidoton nuori nainen, joka on palkattu automessuille Civicin konepellille esittelemään itseään. Mielikuvat myynninedistäjien työstä eivät siis ole päivittyneet samaa tahtia kuin ammatin todelliset vaatimukset ja työtehtävät. Käsitelläänpä muutamaa myyttiä tähän aiheeseen liittyen

Myytti 1: Promoottori = PR-malli, ammattimalli

Monet promootiotoimistot tarjoavat ensisijaisesti malleja eivät myyjiä. Usean firman nettisivuilla onkin teksti, minkä mukaan työntekijöitä voidaan käyttää myös muotikuvauksiin ja -näytöksiin. Ei ihme, että palveluiden ostajilla menee pelikortit sekaisin miettiessään, mitä promoottorit oikeasti tekevät, millaista osaamista ja koulutusta heiltä vaaditaan, ja ennen kaikkea, mitä promootiopalveluista kannattaa maksaa.

Expressionin promoottorit ovat myynnin ja asiakaspalvelun ammattilaisia. He joko opiskelevat alaa tai ovat työkokemuksen kautta päteviä ymmärtämään myynnin ja markkinoinnin kenttää. Ulkonäkövaatimuksia ei ole sen enempää kuin muihinkaan myynti- ja asiakaspalvelutöihin. Toki itsestään huolehtiminen on tärkeä kriteeri missä tahansa asiakastyössä. Epäsiisti olemus ei herätä luottamusta. Meillä reippain, luotettavin ja paras myyjä buukataan keikalle ennen toimiston kauneimman nenän omistajaa, elleivät nämä ominaisuudet satu yhdistymään samassa henkilössä,

Halutessaan asiakas saa toki nähdä kuvan promoottorista, mutta me emme ole mallitoimisto ja emmekä näin ollen tarvitse avointa galleriaa. Olennaisempaa on, että palveluiden käyttäjät saavat perustiedot työntekijöiden koulutuksesta, työkokemuksesta ja kielitaidosta. Mielestäni promoottorin etunimen alkukirjain, hammasharjan väri tai pituus ei korreloi promoottorin myyntiosaamisen ja asiakasymmärryksen kanssa. Promoottori voi olla yhtä hyvin 150 kuin 210 senttiä pitkä, sillä persoonallinen pituus vain lisää huomioarvoa.

Myytti 2: Promootiot = Väliaikainen lyhytkestoinen sivutyö opintojen ohelle

Promootiot ovat hyvä keino saada lisäansioita joko opiskeluvuosina tai vakituisen työn ohessa. Nuorten työntekijöidemme mukaan ”promootiohommat tarjoavat kehittävämpää kokemusta kuin hampurilaisten paistaminen tai kännykkäkuorien pakkaaminen linjalla” (ote henkilöstötutkimuksesta, 2007). Expressionilla työskentelee myös paljon jo valmistuneita myynnin ja asiakaspalvelun ammattilaisia. Nuorin tekijämme on 17-vuotias lukiolainen, ja senioripäätä edustaa 53-vuotias äitini, joka on toiminut 25 vuotta myyntialalla ja tekee lisätyönä Sloggi-promoottorin hommia.

Vaikka promootiotyö on epäsäännöllistä, sitä tehdään usein toisen työn ohella ja monille työnantajille yhtä aikaa, on tarjolla myös pidempää pestiä. Erään asiakkaamme palvelulanseerauksessa teamleaderimme tekivät täyttä työviikkoa usean kuukauden ajan. Tällaista kokemusta ja sitoutumista osataan arvostaa. Yleisestihän on kuiitenkin tiedossa, että meidän toimialallamme työntekijät vaihtavat työnantajaa kuin sukkia. Työntekijälle monipuolinen kokemus on toki positiivinenkin asia, mutta asiakkaiden silmissä tämä saattaa aiheuttaa eturistiriitoja. Expressionin työntekijät eivät myy yhtenä päivänä Batterya ja toisena Ediä

Myytti 3: Promoottori = Ravintolasta rekrytty, aliarvostettu ”hämärähanna tai –heikki”

Meille ei ole palkattu yhtäkään promoottoria baarista, ellei kyseessä ole ollut promoottori-infoa varta vasten varattu lounge. Neuvomme myös nuoria naispromoottoreitamme suhtautumaan varauksella niihin miespuoleisiin ”headhuntereihin”, jotka tulevat tarjoamaan baarissa pikkuhiprakassa promoottoreille ”elämäsi tilaisuutta PR-tyttönä”. Ulkomailla varsinkin tämä ilmiö arkipäivää. Minuakin on pyydetty Pariisissa pankkijonosta alastonkuvauksiin. Ei ollut kovin houkutteleva tilaisuus, joten jäi menemättä. ;)

On hyvä muistaa, että ammattilaiset käyttävät virallisia rekrytointikanavia mm. yliopistoja, ammattikorkeakouluja, web-portaaleita, mutta toki sana leviää myös nykyisten promoottoreiden sosiaalisia verkostoja pitkin suusanallisesti. Jälkimmäisestä syystä emme olekaan toteuttaneet julkisia rekrytointikampanjoita hetkeen, ja silloinkin kun niin teemme, web-boksiin tupsahtaa vajaa sata hakemusta muutamaa paikkaa kohti. Tämä tuskin kuvaa sitä, etteikö promoottorin työtä arvostettaisi. Päinvastoin. Sata nuorta on vain lukenut saman paikkailmoituksen koulun rekryportaalista ja aikoo hankkia kokemusta asiakaspalvelusta ja myynnistä hyvässä tiimissä. Kun hain aikoinani ensimmäiseen kesätyöpaikkaani mainostoimistoon, minulta kysyttiin ensimmäiseksi, olenko tehnyt asiakastyötä, pystynkö myymään ajatukseni ja kykenenkö markkinoimaan yrityksen palveluita muutenkin kuin hymyilemällä nätisti. Kerroin olleeni myynninedistäjänä 7 vuotta. Työnantaja tarjosi jobia heti haastattelussa.

--

Seuraavassa osassa käsittelen mm. myynninedistämistyöntekijöiden sukupuolijakoa sekä työtehtäviin liittyviä mielikuvia.