Visuaaliset viestit promopisteillä

Vähintään yhtä tärkeää kuin promoottorin antama ensivaikutelma, joka usein muodostuu pikkuseikoista, kuten Janica kirjoitti, on itse promopisteen huokuma tunnelma ja houkuttelevuus.

Visuaalista, eli näköhavaintoon perustuvaa, ensivaikutelmaa, joka syntyy muuten noin sekunnissa alitajunnassa, on tutkittu mm. vähittäiskaupppasektorilla sekä ympäristöpsykologian että markkinointiviestinnän näkökulmasta kymmeniä vuosia.

Vaikka on yleisesti tiedossa, että isot värikkäät kuvat/ständit, tutut tai huomiota herättävät värit, tiedetyt brändimerkit ja -muodot, siisteys ja järjestys, hyvä sijainti, riittävä valaistus, iloinen musiikki jne. lisäävät kuluttajan halukkuutta tutustua promootiopisteeseen, tätä tietoa ei hyödynnetä käytännön toteutuksissa riittävästi. Näin ollen huonolla promopisteellä operoiminen on rahan tuhlausta.

Sen sijaan, että tyytyy sekundapisteeseen, raha kannattaa käyttää sitten johonkin muuhun. Kuten myös Janica kirjoitti, usein juuri ne 'pikkuseikat', ovat merkittäviä myönteisen ensivaikutelman ja sitä kautta myös ostopäätöksen syntymisen kannalta. Ja vaikka promoottori olisi maailman ykkösmyyntitykki mutta asiakas huomaa jo kaukaa, että promopiste on esim. ruma, mitättömän kokoinen/näköinen, epäsiisti tai muuten vaan epäilyttävä, torjuntareaktio herää vaistomaisesti.

Pahimmissa tapauksissa, joita näkee muuten sangen usein, nk. promopiste 'makaa' huonosti valaistuna esim. tavaratalon hiljaisella käytävällä, asetettuna asiakasvirtaa myöten (ei vasten), ilman yrityksen logoa tai muita tunnisteita. Pisteen takana hämärässä seisoo promoottori, josta valitettavasti vielä näkee, ettei hän haluaisi työskennellä ko. paikassa tai pisteellä. Syykin on selvä: hän häpeää paikkaa, jossa joutuu viettämään työaikansa.

En minäkään pitäisi siitä, että minut olisi sijoitettu kuvaamani tyyliseen paikkaan, jossa myynti- tai maistatusmäärätavoitteita olisi käytännössä mahdoton saavuttaa ja jossa joutuisin piiloutumaan pöydän alle välttääkseni ohi kulkevat frendini ja heidän ivailunsa!

Tutkimusten mukaan 'hitusenkin epäilyttävältä näyttävät', 'toisella kädellä hutaistut', 'tylsän, sekaisen tai karun näköiset' tai 'rumat ja epäsiistit' promopisteet saavat kuluttajat karttelemaan niitä. Lisäksi ne luovat amatöörimäisen ja epäluotettavan kuvan hyvästä ja arvostetustakin firmasta, promoottorista ja tuotteesta. Toki enemmän huolestunut pitäisi olla promoottorin motivaatiosta, joka ko. työpaikalla 'joutuu' operoimaan, mutta kyllä silti tunnen myötähäpeää ennen kaikkea sen asiakkaan tai promotoimiston puolesta, jotka moisiin nolohin promopisteratkaisuihin tyytyvät.

Miksei promopistettä osata tehdä houkuttelevaksi, tuotteen esille tuovaksi ja miellyttävän henkiseksi ostoympäristöksi? Etenkin kun aina ei kyse ole edes rahasta. Kyse toki voi olla monesta muustakin seikasta mutta yleisintä lienee puutteellinen käytännön hahmo-/ympäristöpsykologian, visuaalisen suunnittelun ja/tai kuluttajakäyttäytymisen tuntemus. Tai sitten asiaa ei vain jakseta/viitsitä funtsia, kun kyse on 'vaan' promopisteestä... Surullista.

Eikö etenkin erityisen tärkeissä kampanjoissa (esim. täysin uuden yrityksen, tuoteryhmän tai tulevan kärki- tai hittiuutuustuotteen lanseerauksissa) kannattaisi mieluummin panostaa kaikkeen täysillä, kuin tinkiä siitä, mikä on elintärkeää syntyvien kauppojen kannalta, eli promopisteen houkuttelevuudesta? Ko. toiminta kertoo suoraan keskinkertaisuudesta ja kompromisseista, joihin liian monet arvostetut ja yleisesti hyvää markkinointiviestintää harjoittaneet firmat ilman mitään omantunnon tuskaa tyytyvät - promokonsepteissaan. Mutta jos ensivaikutelma pisteestä on jo luotaantyöntävä, niin myöskään huippumyyntiä ei kannata odottaa.

Promopisteiden suunnittelu ja toteutus kunniaan!