Mainoskylttejä vai ei Hämeenkadulla

Jos Pirkanmaan Yrittäjien päätoimittaja Jari Jokilammen kirjoitukseen 13.2.08 -lehdessä on uskominen, astuu Tampereen Hämeenkadulla sekä 10 metriä risteyksistä sivukaduille päin mainoskylttikielto. En ota kantaa siihen, onko kielto mielestäni hyvä vai huono asia mutta haluan nostaa esille pari pointtia kirjoituksesta.

"-- Kyltit ovat esteettinen haitta --".
Ei mainoskylttien tarvitse olla esteettinen haitta, jos ne on suunniteltu tyylikkäästi ja jos ne kehykset ja vuodat eivät ole läpi ruostuneita rumiluksia. Voitaisiinko mainoskyltit sitten säilyttää, jos kaupunki sponsoroisi yrittäjille mainostoimistopalveluita, joiden avulla kylttien sisältö saataisiin sopimaan paremmin katukuvaan ja toisaalta kyltit tehtyä sellaisista materiaaleista ja muodoista, etteivät ne ainakaan rumuuttaan hyppää kenenkään silmille? Täällä on ainakin yksi vapaaehtoinen mainostoimisto osallistumassa projektiin. Kyllähän vettynyt, rypistynyt, haalistunut tai muuten vaan kulahtanut ruma A-ständi tai muu mainostaulu on kaatopaikkakamaa. Eikä siitä ole edes sellaisena yrittäjälle mitään iloa, koska se välittää väärää kuvaa firmasta. Mutta entä, jos se näyttäisi hyvältä? Voitaisiinko mainokset sitten pitää kadulla?

"-- Virkamiehet ovat päätösperusteluissaan kyseenalaistaneet mainoskylttien merkityksen --"
Tässä olen samaa mieltä. Pelkkä mainoskyltti kadulla ei ihmeitä tee, jos yrityksen muu markkinointiviestintä on kehnoissa kantimissa. En tiedä, ovatko virkamiehet lukeneet markkinointiviestinnän peruskursseja vai ei, mutta useimmat kadunvarsimainokset eivät kyllä ole ollut oikeaoppisesti suunniteltu ja tuotettu, jotta ne toimisivat huomion kerääjinä. Ja jos ne ovat keränneet huomiota, niin syy on ollut lähinnä mauttomuus, rumuus, kirkuvat epäsiistit taustat ja pienen pieni pränttiteksti, jota on mentävä katsomaan sentin päästä todetakseen, etei tuote kiinnosta, eikä se ole edes halpa. Entä, jos mainoskyltti olisi oikeasti ammattilaisen tekemä ja saisi asiakkaat esimerkiksi vierailemaan liikkeessä, niin voitaisiinko kyltit sitten pitää kaduilla?

-- Onko tarkoitus häätää pienet yritykset pois Tampereen pääkadulta --
Tuskin tästä on kyse. Sen sijaan esteettiset seikat ja haitat ovat ymmärrettävä syy kiellolle. Mutta jos kaupunki on sitä mieltä, että mainoskylttejä EI saa olla, niin olisiko kaupungilla tarjoa yrittäjille jotain muuta ratkaisua mainostamiseen kadulla? Miten olisi esimerkiksi rahoitusapu parempiin katutason ikkunamainoksiin? Tai entä jos kaupunki ostaisi vähän ulkomainostilaa JCDeauxilta ja lahjoittaisi sitä yrittäjille? Tai entä jos vain hommataan tiettyihin rakennuksiin ulkomainontaa varten suunnitellut LCD-mainostaulut, joihin voidaan säännöllisesti ja edullisesti päivittää keskustan yrittäjien markkinointiviestintämateriaaleja? Varmasti muitakin ratkaisuja on kuin totaalinen ultimatum -kielto ja pienyrittäijen vihastuttaminen.

Lopuksi on pakko kysyä, minkä takia mainoskyltit ovat HAITTA ja kulkueste vain Hämeenkadulla? Samassa asemassa ne ovat esim. myös Kuninkaankadulla, Verkatehtaankadulla ja vaikka Rautatienkadulla... Hmm... Tässä mielessä ymmärrän pienyrittäjien suuttumuksen ja syytteet yrittäjien eriarvoistamisesta. Perusongelma, eli rumuus ja haittatekijät, ei ratkea lopulta mihinkään kieltämällä ulkomainokset osittain.

Mitä mieltä muut ovat?

Pienet asiat tuovat hymyn huulille

Kun kauan pelätty mutta yllättävän kivuttomasti sujunut putkiremontti saatiin päätökseen, tipahti taloyhtiön asukkaiden postiluukuista tällaiset "ruosteiset työkalut". Ensin ajattelin, että kiitti vaan, remppamiehet lähtee ja talon asukkaat ovat nyt sitten omillaan näiden työkalujen kanssa, vai? Sitten luin saatekirjeen ja huomasin tuon Kultasuklaa-tekstin! Miten kaunis ele urakoitsijalta! Emator on hoitanut hommat muutenkin mallikkaasti ja palautteetkin on jo kyselty, joten mistään viime hetken voitelustakaan ei ole kyse.

Toinen hymyn huulille tuonut huomio oli persoonallinen tapa myydä mainospaikkaa Länsiterminaalin kupeesta. Kuvaa ei voinut ohittaa eikä kuvatekstiä jättää lukematta. Siinä sanotaan: "Osta tästä mainostilaa jotta pääsen kotia."

Minkälainen markkinointi on jäänyt sinun mieleesi jotenkin erityisen positiivisena? Allekirjoittanut jatkaa miettimistä suklaapulttien parissa...

Mestariteos

Hieman maailmaa (olen käynyt Turussa) ja elämää nähneen graafisen suunnittelijan näkökulmasta rajallisella filosofiantaidolla täten julistan: ei ole olemassa paskoja töitä.

On vain tavoittamatta jäänyttä potentiaalia johtuen rajallisista aikatauluista ja rajallisista budjeteista – tosin eritoten rajallinen kärsivällisyys kuunnella graafisen suunnittelijan mutinaa vääristä väleistä päättää milloin työ on valmis Xeroxin ruoansulatukseen.

Mutta joskus tähdet osuvat kohdalleen.

Hetkiä jolloin tajuat puristavasi Logitechin jyrsijää rystyset valkoisena yksittäisen kyyneleen vieriessä alas poskipäätäsi. Vierelläsi kollega päästää tahattoman syvän huokauksen joka kumpuaa keuhkojen autonomisista syvyyksistä joita tavallisesti käytämme vain korahtaessamme kuoleman hetkellä.

Tänään tapahtui tähänhetkisen urani kliimaksi.

Hetki jolloin aika pysähtyi ohikiitäväksi sekunniksi (sekunttiviisari ei liikahtanut sinä aikana). Kynä kirposi hervottomista käsistäni ja...

Ja...

Edessäni loisti tämä.

NRJ Istu Autossa ja Voita

Neljä isoa miestä istuu aavistuksen ahtaan näköisesti valkoisessa Seat Ibizassa Helsingin ydinkeskustassa. Näky, joka normaalisti aiheuttaisi korkeintaan pienen hymynkareen huulille pysähdyttää nyt totaalisesti - auto on nimittäin parkkeerattu keskelle Kampin ostoskeskusta. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Tähän kysymykseen ovat Expressionin promoottorit saaneet vastata jo kymmeniä kertoja, vaikka NRJ:n Istu Autossa ja Voita -kilpailu alkoi vasta tänään keskipäivällä. Kisan idea on yksinkertainen: pisimpään autossa istunut voittaa ko. auton omakseen. Perusidean selvittämisen lisäksi Expressionistimme Emma ja Jussi saivat tänään vastata mitä erikoisempiin kysymyksiin: "Saavatko kilpailijat käydä vessassa ollenkaan?" "Saavatko he syödä mitään?" "Saako autossa piereskellä?" Kärsivällisesti promoottorimme selittivät kerta toisensa jälkeen, että kahden tunnin välein on kymmenen minuutin tauko, jonka aikana saa tehdä mitä haluaa (vessassakäynti lienee suosituimpia ajanvietteitä) ja että Kampin ravintolat ruokkivat kilpailijoita vuoroviikoin.

Tarkemmat kisan säännöt löytyvät NRJ.fistä, jossa on myös mahdollista seurata kilpailijoiden edesottamuksia webbikameran kautta ja chattailla sille kilpailijalle, joka sillä hetkellä istuu pelkääjän paikalla. Urakka on vasta alussa, sillä edellisen kisan voittaja istui Suzukissaan melkein viisi viikkoa! Allaolevassa kuvassa Iiro, Jere, Kristian ja Pentti jaksavat vielä hymyillä Emman mieliksi.

Expressionin promoottoreista on aina arki-iltaisin ja lauantaipäivisin paikalla joko Emma, Jussi tai Annariina niin kauan kuin kisa kestää. Käykäähän moikkaamassa Expressionistejamme ja tsemppaamassa kilpailijoita!

Terveisiä Semboamasta

Matkamessuilla piipahti myös allekirjoittanut. Nähtävää ja koettavaa oli paljon.
Selkeä suosikkikuvausmaisema ja ehdoton yleisön suosikki oli lopulta New York ja vespa, jotka keräsivät kaikista itsensä kuvauttaneista yli 90 %:a.

Seuraavaksi ylsi Hawaiji ja sitten Alpit. Meikäläinen päätti fiilistellä Hawaiji-tunnelmassa oikeiden palmujen keskellä. Täytyy treenata maaliskuista lomaa varten...

Ehdottomia suosikkeja Sembo-kuvauskonseptin lisäksi oli Air Finlandin lentokoneen mallinen messuosasto, jossa upeat lentoemännät hoitivat messukävijöiden sisäänheittämisen ja asiakaspalvelun. Tämän hyvän konseptin olisi kruunannun panostus myös ulospäin hienolta näyttävän lentokoneen sisäpuoleen: seinällä olevat AF-graafikat olisi kannattanut valaista jotenkin. Nyt sisusta jäi jotenkin pimeäksi, vaikka konsepti ulkoa näytti hienolta.

Kiersin messut parikin kertaa läpi ja totesin jälleen kerran, että Kotimaa-puolella olisi vielä paljon petrattavaa messumarkkinoinnissa. Toki kotimaa-osastolta löytyi myös todella mageita osastoja kuten esim. Lappi ja Omenahotelli.

Suurin osa etenkin pohjoisen matkailukohteista hämmästytti edelleen surkealaatuisilla, 10 vuotta vanhoilta näyttävillä printeillä ja vähäisellä osaston ohjelmalla. Kävin jututtamassa yli 10 osaston edustajaa ja kyselemässä heidän mielipiteitään messupromootioista ja myynninedistämisestä. Vastaukset olivat samansuuntaisia: Mitä ne on?

Promootioita ja myynninedistämistoimenpiteitä sai hakea kotimaan osastolta suurennuslasilla. Ulkomaat -puolella promoottoreita käytettiin useilla osastoilla. Selkeästi parhaiten mieleen jäivät ne osastot, joissa oli myös jotain toiminnallista oli se sitten Siljan tanssiryhmä tai Sembon kuvauskonsepti.

Positiivisina väripilkkuina ja erottuvina yksityiskohtina mieleeni jäi
Norjan matkailun (mikä lie virallinen nimi?) yhteen taustaseinäelementtiin ja upeaan limen vihreään väriin perustunut osasto.




Niinikään limen vihreällä yksinkertaisella osastolla oli liikkeellä myös Liettua. Avara, valoisa ja ilman turhia rakenteita olevat korkea osasto oli riittävän suljettu mutta kuitenkin sen verran avara, ettei se näyttänyt pieneltä tai ahdistavalta.

Myös Tallinna oli pistänyt rahaa haisemaan, sillä messuosasto oli rakennettu n. 10 * 4 metriä leveiden valokaappien ja upeiden printtien varaan! Osasto oli siis hyvin valaistu, selkeä ja herätti kyllä ohikulkijoiden huomion. Valitettavasti kamerasta loppui akku ennen kuin sain sen ikuistettua.

Messuilla näkyi yllättävän vähän yhteismarkkinointiosastoja. Mieleeni jäi Sembo-Sony -yhteistyön lisäksi ainoastaan TakeOff:in osasto, mihin oli kärrätty Särkänniemestä tuttu kuvakeseinä, jossa saattoi kuvauttaa itsensä Olympyksen kameralla. Kuvat tulostettiin seinälle ihmisten haettavaksi ja siinä niitä oli myös messujen loppuessa useita kymmeniä. Alkaakohan konsepti olla jo hieman kulahtanut? Ainakin HP on käyttänyt sitä jo useamman vuoden kamera- ja valokuvatulostinpromoissa, eikä siinä ollut enää mitään uutta ja omaperäistä TakeOffia ajatellen.

Kaiken kaikkiaan messut olivat värikkäät ja nähtävää ja koettavaa oli paljon! Ensi vuonna uudestaan



Cool!