Diilistä poimittua maalaisälyä
Katselin Diiliä, missä piti tällä kertaa suunnitella ja toteuttaa esite Vapaudenpatsas/ Ellis Island -säätiölle ja myydä sitä mahdollisimman paljon yhdessä päivässä.
Silmiinpistävänä havaintona oli Gold Rush -joukkueen jäsenten maalaisjärjen käyttö ja yksinkertainen resepti onnistuneen sopan keittämiseksi: Toimiva tuote, oikeaan aikaan, tarkkaan valitussa paikassa, kiinnostuneelle kohderyhmälle, järkevästi perustelluin hintaeduin ja tehokkaiden toteuttajien voimin.
Toisin kuin joissain suomalaisissa promototeutuksissa edellä mainitsemani (pelottavan yksinkertaiset!) ehdot täyttyivät ja GR voitti Synergyn tekemällä yli kaksikertaisen esitemyynnin.
Voittajajoukkue myi yksinkertaisen siistin tyylikästä plätyskäänsä Ellis Islandin lauttaa odottavien asiasta kiinnostuneiden turistien satametrisessä jonossa, viiden huomiota herättävän ammattilaisen voimin, 2 kpl 5 dollaria ja 1 kpl 3 dollaria hintaan. Ja mikä parasta, siinä vaiheessa, kun kilpaileva joukkue älysi saapui vasta ko. myyntipaikalle, suurin osa turisteista oli jo Gold Rushin opuksen ylpeitä omistajia.
Tarinan opetus ja kysymys: miksi maalaisjärki ja perusasiat liian usein unohtuvat totaalisesti, kun kyseessä on promokonseptit? Jos yksikin em. ehdoista pettää pahasti, on lopputulos enemmän ja vähemmän epäonnistunut. Eihän kenelläkään ole toki kristallipalloa, mistä ammentaa aina valmiita vastauksia ja faktoja, mutta siinä vaiheessa, kun maalaisjärkeä unohdetaan käyttää itsestään selvissä ja yksinkertaisissa asioissa, on tilanne outo.
Pelottavan todellinen esimerkki lienee erään vakuutusyhtiön promo, jossa myytiin liikennevakuutusta marketista jo poistuville (useimmiten naispuoleisille) asiakkaille poismenoväylän varressa 'suoraan autoon' -periaatteella. Mietinpähän vaan, olisinko itse pysähtynyt tekemään jonoa ulospääsytielle lämpiävät lihat ja jätskit laukussa, kolme nälkäistä kekaraa takapenkillä odottamassa kotiin pääsyä - perjantai-iltana. Ja etenkin kun kyse oli vakuutuksesta, jotka usein hoitaa perheen mies. Promoaminen olisi voinut onnistua, mutta myynti oli tuhoon tuomittu.
Tarina ei paljasta, oliko asiakas ja market tietoisia promotoimiston 'erikoisesta' toteutuksesta ja maalaisjärjen unohtamisesta kahvimukin viereen kotiin aamulla. Tai ehkäpä promotoimistoa ei huolittu pöytään suunnitteluvaiheessa ja heidän tehtävänsä oli vain toimia periaatteella 'renki, lypsä sikaa, koska niin on käsketty'. Ja renki tekee työtä käskyn saatuaan.
Jos kokeneet ammattilaiset myynninedistämisalalta olisivat pöydässä jo suunnitteluvaiheessa, ainakin suurimmilta karhun ansoilta, jotka jo ennalta tiedettäisiin, voitaisiin välttyä. Vai onkohan enemmän kyse siitä, ettei em. yksinkertaisia perustietoja osata antaa/ole olemassa/koeta tärkeiksi juuri tuon näennäisen yksinkertaisuuden takia?
Tekstit
