Mansikka maksaa maltaita

Kyllä kausimyynnistä otetaan kaikki irti. Mansikkalaatikko maksoi toissa viikolla Lahden S-marketin pihassa 20e, nyt lauantaina 22e ja tänään 25e. Huomenna kuulemma on 28e. Ja huonon alkukesän takia hinta ei ainakaan tule laskemaan kesän lopulla. Päinvastoin, kysynnän kasvu tempaa hinnan vielä ylemmäksi pilviin. Mistä moinen katteen korotus saataisiin myös markkinointitoimiston palveluihin? ;)

Mansikoista nauttien mukavaa kesää itse kullekin.

Myyttejä yrittäjyydestä

Yrittäjyys on pop. Onhan se pääministerimme ja lukuisten muiden poliitikkojen mukaan taikasana, joka työllistää työttömät ja vauhdittaa kansantaloutemme nousukiitoon. Yrittäjäperheen vesana ja yrittäjän avopuolisona olen kuitenkin huomannut, että yrittäjyyteen liitetään monenlaisia myyttejä ja ennakkoluuloja -edelleen. Tässä niistä muutamia sekä omia ajatuksiani siitä, pitävätkö myytit paikkansa.

1.) Yrittäjät ovat rikkaita

Suomi on täynnä pieniä yhden naisen/miehen tai vain muutamia työntekijöitä työllistäviä yrityksiä. Näissä firmoissa työntekijöiden palkat sivukuluineen, laitteet ja materiaalit haukkaavat valtaosan firman tuotoista. Yrittäjälle itselleen käteen jäävä rahasumma on usein naurettavan pieni verrattuna hänen työtuntiensa määrään. Osa pienyrittäjistä elää jopa virallisten määritelmien mukaan köyhyysrajan alapuolella, repikää siitä.

2.) Yrittäjät ovat itsekkäitä kusiaisia, jotka repivät työntekijöidensä selkänahasta kaikki tehot irti.

Pienyrittäjä on pulassa, kun ainoa työntekijä sairastuu. Ja vielä suuremmassa liemessä ollaan, kun yhden henkilön firman ainokainen työntekijä, yrittäjä itse, joutuu vuoteenomaksi. Kuka tuuraa yrittäjää? Koska pienyrittäjät harvemmin ovat miljonäärejä, on täysin ymmärrettävää, että työntekijöistä halutaan pitää kiinni. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä palkkaa henkilön, jolla on elämäntilanteensa valossa vähiten mahdollisia poissaoloja ja yllättäviä menoja. Ikävä kyllä, pienen lapsen yksinhuoltajalla on suurempi todennäköisyys joutua olemaan töistä poissa lapsen sairastumisen vuoksi, kuin sinkulla tai henkilöllä, jonka lapset pärjäävät jo itsekseen kotona. Yrittäjä ei jätä pienen lapsen yh-äitiä tai -isää palkkaamatta, koska hän on paha perheitä ja lapsia vihaava rahanahne muinaisjäänne. Mutta tätähän ei saisi ääneen sanoa.

3.) Yrittäjän elämä on lokoisaa, koska lomalle voi lähteä kun siltä tuntuu.

Aijaa. Miksi mun isä ei sitten koskaan ollut lomalla ja kotonakin vain viikonloppuisin? Miksi avomieheni naputtelee läppäriään mökillä ja herää aamulla neljältä vastaamaan ulkomailta soittavan yhteistyökumppanin puheluun? Teoriassa yrittäjä voi lähteä kotiin kesken päivän, jos homma ei natsaa, mutta käytännössä asiat harvemmin hoidetaan näin. Tokihan sinne kotiin voi lähteä, jos toimisto alkaa ahdistaa, mutta työpuhelut ja mailit seuraavat perässä. Osa yrittäjistä voi pitää lomiaan vapaammin kuin perusduunari, mutta osalle se on sula mahdottomuus. Monet palvelualan yrittäjät kun ovat juuri silloin työllistetyimpiä, kun muut ovat lomalla nauttimassa heidän tarjoamistaan palveluista.

4.) Helppoohan sun on olla yrittäjän vesa kun ei ole tarvinnut tapella kesätyöpaikoista.

On totta, että usein yrittäjän lapset pääsevät perheen yritykseen kesätöihin ja taskurahojaan tienaamaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että isin pikku prinsessa selviäisi pelkkiä kukkia kastelemalla. Pienissä perheyrityksessä ei aina edes kysellä, kiinnostaako jälkikasvuja tulla firmaan töihin, heidät kasvatetaan työskentelemään yrityksessä kyselemättä. Kun jaat sekä perhe- että työelämäsi iskin tai äitylin ja sisarusten kanssa, välit hiertyvät välillä pahasti. Kovat paikat tulevat eteen siinä vaiheessa, kun joudut sanomaan vanhemmillesi, että sori, en halua jatkaa teidän yrityksenne pyörittämistä.

5.) Yrittäjän kakarat ajelevat rantatiellä mopoautoilla ja saavat kaiken eteensä kultalautasella.

Minut ja moni muu yrittäjän lapsi on kasvatettu siihen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Yrittäjän lapsi pääsee myös näkemään näkymättömät kustannukset, joita oman firman pyörittäminen teettää. Sitä tililleen kolahtavaa summaa oppii kummasti arvostamaan, kun tietää, millaisen ketjun lopputuloksena työntekijä saa palkkansa.

6.) Yrittäjät ovat pinnallisia kapitalisteja, jotka eivät ymmärrä elämän pehmeitä arvoja ja syvällisyyttä.

Niinköhän? Suurin osa taiteilijoista ja luovien alojen työntekijöistä työllistää itse itsensä yrittäjinä . He työskentelevät juuri näiden pehmeiden, aineettomien arvojen ja sisältöjen kanssa. Myös sen iiihanan mussu-tassu-söppelis-pöppelis-lemmikkihoitolan pitäjä on yksityisyrittäjä.

7.) Yrittäjyys on ratkaisu työttömyyteen

Minun mielestäni ei. Yrittäminen on antoisaa ja rankkaa hommaa, joka vaatii ihmiseltä tietynlaista mielenlaatua: riskinottokykyä, kykyä sietää epävarmuutta, hyviä asiakaspalvelu- ja vuorovaikutustaitoja, uudistumiskykyä, mielikuvitusta, bisnesvaistoa ja talousosaamista. Kaikista ei voi tulla taiteilijoita, matemaatikoita tai liukuhuhnatyöläisiä, ei myöskään yrittäjiä.

Mika "Stenkku" Stenfors

Parasta kesähauskuutusta ainakin sateisina päivinä on Mika "Stenkku" Stenfors-pätkien selailu Youtubesta. Kyseessä on siis aluksi inside-porukalle tehty sarja sketsipätkiä, joissa irvaillaan varsin stereotyyppiselle myyntitykille, mielikuvitusmies Mika "Stenkku" Stenforsille. Nyt pätkiä on alettu esittää myös Ylellä. Pätkät ovat kolahtaneet ainakin allekirjoittaneen nauruhermoon. Mutta valitettavasti siksi, että Stenkku Stenforseja on ihan oikasti olemassa. Tähän myyntimiehen arkkityyppiin tuli törmättyä puhelinmyyntiaikoinani 90- ja 2000-lukujen vaihteessa erittäin monta kertaa.

Millainen Stenkku sitten on? Stenkku on se myyntipäällikkö, jonka myyntikoulutuksen ydin koostuu kikoista, miten saadaan tyhmä asiakas ostamaan tuotetta tai palvelua törkeään ylihintaan. Stenkuilta sain vuosien varrella mm. seuraavanlaisia vinkkejä:

-Jos se ei meinaa ostaa niin keksit omasta päästäs jotain kaupanpäällisiä. Ei ne kuitenkaan niitä muista. Ja sä voit lähettää tuolta toimiston kaapista jotain krääsää sille, kassin tai keittokirjan.

-Jos asiakas on tilannu viime vuonna 100e:n paketin, soitat sinne ja sanot ihan pokkana, että teillähän oli viime vuonna tää 500e:n paketti, laitetaanko sama tänä vuonna? Ja sit kun se asiakas kitisee että aika kaalliilta kuulostaa niin sanot, että no onhan meillä tää kaikkein pienin 300e:n paketti, laitetaanko se jos haluatte tänä vuonna vähän pelkistetymmän ratkaisun . Ja tsadaa, näin me saadaan se idiootti ostaan joka vuosi aina enemmän ja se luulee aina pääsevänsä halvemmalla! Ei ne niitä viime vuoden laskuja muista, tää on sitä luovaa markkinointia.

-Yritä myydä se paketti vaikka sihteerille jos pomo ei oo paikalla. Sano sille että sä olet jo sopinut pomon kanssa tästä kaupasta ja tää on niin rutiinijuttu et vaikka puhelinvaihteenhoitaja voi hoitaa kaupan pakolliset muodollisuudet sun kanssa.

-Valehtele aina mummuille et lehtitilaus on määräaikanen, koska ne ei ota kestotilauksia. Sit soitat sinne asiakaspalveluun ja valehtelet olevas sen mummun omainen ja sanot, että haluat Ailan puolesta laittaa tilauksen loppumaan vaikka puolen vuoden jälkeen kun Aila on niin heikko ettei se jaksa hoitaa enää ite asioitaan.

-Jos sä oot myymässä vuoden mittaista lehtipätkää, niin sanot asiakkaalle puolen vuoden pätkän hinnaksi sen vuoden hinnan ja huijaat, että se saa puoli vuotta kaupan päälle. Myyt siis ihan normaalin vuoden tilauksen ja se idiootti luulee saavansa kokonaiset puoli vuotta ilmaseks ! Muahhhahhhhahhhhaaaaa!

-Ei koskaan kannata soittaa omalla nimellään, keksi joku myyntinimi mutta älä herranjumala paljasta ikinä asiakkaalle kuka sä oikeesti oot.

-Jos se ämmä ei suostu ostaan niin keksitään jätkien kans joku tosi räkänen pilapuhelu ja soitetaan sille jälkeenpäin. Pierastaan vaikka suoraa luuriin! Muaaahhhhhahhhhahhhaaa!

Stenkkujen pukeutumiseen kuului usein kauluspaita ilman kravattia, räikeänvärinen bleiseri ja kaulassa ja ranteissa välkkyvät kultaketjut, joiden karaattimäärää ja hintaa muistettiin aina mainostaa kovaäänisen röhönaurun säestämänä. Stenkut jakelivat suosikeilleen pimeitä bonuksia muiden työntekijöiden selän takana ja vauhdittivat myyntiä kuumina kesäpäivinä raijaamalla toimistolle pari koppaa keppanaa. Stenkut repivät huippumyyjiensä selkänahasta irti kaikki tehot, kunnes uupumus iski. Kotona burn outiaan ja vatsahaavaansa potevalle entiselle suosikille lähetettiin kortti, jonka jälkeen tämä painui unholaan, ellei sitten palannut Stenforsin maailmaan tahkoamaan toimistolle lisää rahaa verenpaine kaakossa, kunnes seuraava romahdus iski. Masentuneet, ylirasittuneet ja Stenkun kyseenalaisen moraalin kyllästyttämät entiset huippumyyjät olivat Stenkkujen silmissä surullisia tapauksia. Heitä muisteltiin hetki Semaforin musavisassa huurteisen äärellä, kunnes toimistoon asteli uusi kirkasotsainen nuorikko, joka jaksoi painaa 12 tuntista päivää ja täytti Stenkun myyntitavoitteet.

Visiittini Mika Stenforsien maailmassa kesti viitisen vuotta, koska vuosituhannen vaihteessa alaikäisille ipanoille ei ilman suhteita ollut tarjolla juurikaan muutatyötä kuin siivousta tai puhelinmyyntiä. En missään nimessä halua halveksia puhelinmyyjien ja myyntityötä tekevien ammattia, mutta ymmärän erittäin hyvin, mistä asiakkaiden tympääntyneisyys, ennakkoluulot ja suoranainen viha puhelinmyyjiä, myyntiedustajia ja kiinteistövälittäjiä kohtaan kumpuaa. Itse lopetin hommat, kun oma etiikkani alkoi kolahdella liian kovaa Stenkkujen arvomaailmaa ja koulutustapoja vastaan. Valehteluun, huijaamiseen ja asiakkaan kustannuksella nauramiseen perustuva myyntityyli voi kannatella hetken, mutta sillä ei todellakaan luoda kstäviä asiakassuhteita. Eipä ihme, että lukuisat puhelinmyyntifirmat ovat kaatuneet pian syntymänsä jälkeen. Onneksi mätämunien joukosta löytyy myös firmoja, joissa sekä työntekijöitä että asiakkaita kohdellaan heidän arvonsa mukaisesti ja tavoitteena on tehdä saman asiakkaan kanssa kauppoja jatkossakin, ei paeta käpälämäkeen siinä vaiheessa kun tämä alkaa haistaa palaneen käryä.

Lopuksi on ihan pakko kehua meidän myynti- ja promoottorikoulutuksia. Työhön suhtaudutaan vakavasti ja ammattimaisesti, eikä myynnin psykologialla tarkoiteta hyviä kikkoja, joiden avulla asiakasta voi vedättää. Myyntitavoitteista huolimatta asiakasta ei pakoteta eikä missään nimessä huiputeta ostamaan mitään, sillä tappionsa (asiakkaan kielteisen päätöksen) fiskusti hyväksyvä, kohtelias ja avulias myyjä tai promoottori on yritykselle paljon tuottoisampi sijoitus, kuin puolivillaisia kauppoja ihmisten hyväuskoisuuden kustannuksella tahkoavat myyntitykit.

Stenkku Stenforsin parhaita pätkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=7qdR6ybodAQ&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=PcFoLbFL8_A&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=NIqR3H5DJSQ&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=0Wph7h4xjl8&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=2EATRVCrf-s&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=9yl4Wmy8oRc&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ndtLepcFLiE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=eihbdxOqzR8&feature=related

Näinkö luodaan kisatunnelmaa?

Tiedätte varmasti legendaarisen Adagion (olisiko Tomaso Albinonin teos uruille, nyk. pop-muusikka Lara Fabianin esittämä mm.), jota soitetaan monissa hautajaisissa siinä vaiheessa, kun seurakunta saapuu tai arkku lähtee?

Ikäväkseni havaitsin, että Tampereen Pyrintö oli nerokkaasti valinnut Kalevan kisojen (yleisurheilun SM-kisat) lajeihin valmistautumismusiikiksi/kenttämusiikiksi kyseisen kappaleen. Biisin, joka liitetään useimpien mielessä rauhaan, hiljaisuuteen ja juuri hautajaisiin!

Mielestäni adagio (taidemusiikissa: hidastempoinen, rauhoittava) ei sovi mitenkään profiilitaan lennokkaan kisailun musiikiksi, etenkin jos tarkoituksena on saada adrenaliini virtaamaan ja tsemppiä sekä kisayleisöön ja kilpailijoille! Ehkä tässä on esimerkki monien mielestä epätyypillisestä/vähäpätöisestä, mutta sitäkin tärkeämmästä markkinoinnin yksityiskohdasta, fiilismusan valinnasta. Toivotaan, että DJ:lle oli vain tullut kiire pissalle ja hän tulkitsi takahampaiden jo kelluessa Adagion Abbaksi.

Adagio sopii hiljaiseen kalmalta tuoksahtavaan arkkukauppaan muttei yleisurheilun SM-kisojen 'tunnelma'musaksi. Ei me nyt niin huonoja kansainvälisellä tasollakaan olla. Eihän? ;)

Aa ei ole bee ja silleen

Yksinkertaisen, itsestäänselvyydeltä kuulostavan hokeman keksiminen on yllättävän vaikeaa, ainakin toimivan ja nokkelan sellaisen. Hyvä esimerkki tästä on esim.DNA:n "Elämä on".Valitettavasti monet samalla idealla ratsastavat sloganit ja iskulauseet kuulostavat lähinnä korneilta. Vai mitä sanotte Cheeriosin neljän viljan muroja mainostavasta pätkästä, jossa todetaan, että "Koska neljä viljaa on enemmän kuin yksi". Ihanks totta? Mä luulin että yks on kas tai jotain...

Kellog´sin täysjyvämuroja mainostetaan kertomalla, että tuote on "enemmän kuin pelkkää täysjyvää". Sana pelkkä saa täysjyvän kuulostamaan mitättömältä ja samantekevältä ominaisuudelta. Paljon paremmalta kuulostaisi lause, jossa kerrottaisiin, että Kellog´sin supermurot ovat täysjyvän LISÄKSI jotakin. Hei, saat maailman parhaan tuotteen ja vielä bonusta päälle!

Suurin myötähäpeän aiheuttaja on ehdottomasti todella halvalla budjetilla tehty Ekovillan mainossa, jonka dialogi menee jotakuinkin näin:

Muksu: Iskä mitä me voidaan tehä ilmastonmuutokselle?
Isä: Mehän tehdään jo kun meillä on käytössä tämä ekovilla.
Muksu: Ekovillaa! (Pilipalimusan soidessa taustalla)

No tuli ainakin selväksi mikä on tuotteen nimi, mutta tämämainos ei todellakaan innosta minua kiljumaan kaupungilla "ekovillaa!". Sen sijaan DNA:n innoittama "elämä on" on vakiintunut osaksi myös minun fraasivarastoani.

Kehittelin listan huonoista itsestäänselvyyksistä niille copyille ja marsuille, jotka menevät mieluiten yli aidan matalimmasta kohdasta ja muistavat aina joka välissä mainita työskentelevänsä merkittävässä asemassa mainos/markkinointi/media-alalla:

-Nainen ei ole mies
-Jos olet rannalla, et ole metsässä
-Älä nuku vaan herää
-Jos et säästä, olet persaukinen
-Alkon pulloja ei voi palauttaa markettiin
-Et ehdi jos hidastelet
-Koska kyllä on ei
-Koska ruisleipä on tummepaa kuin paahtoleipä
-Koska litra maitoa on enemmän kuin puoli litraa
-Ei pelkkää luxusmegaa vaan extramegaa

Muistakaa käyttää paljon huutomerkkejä ja kirjoittaa kaikki substantiivit Jenkkiläisittäin Isoilla Alkukirjaimilla. Jos teette tv-mainoksen tai radiopätkän, palkatkaa siihen huutamaan eniten sylkeä puhuessaan erittävä moottoriturpa.

Lupaan ihan varmasti ostaa. Tai sitten en.