Muinoin (eli siis noin viimeiden kahden viikon ajan;) olen kerännyt tiimipalavereissa palautetta ja kehitysideoita siitä, mitä kivaa Expression voisi kehittää promoottoreilleen työajan ulkopuolelle. Lähes kaikissa vastauksissa on lukenut "bileitä" ja liikuntaa.
NYT KAIVATAAN TARKENNUKSIA.
- Millaisia bileitä?
- Millaista liikuntaa?
Mitä te immeiset haluaisitte tehdä vapaa-ajalla tästä työstä? Lähettäkää ideoita mulle sähköpostiin suoraan. Kiitos!
Promoottorin normipäivä 1.
Aina ei voi voittaa!
Oli kylmä joulukuinen aamu, kun saavuin Lahden Markantalon pihaan. Odottelin pihalla hetken, kunnes ovet tultiin viimein avaamaan kymmeneltä. Pääsin sisään, otin kahvin ja vaihdoin vaatteet ja menin alas valmiina hommiin. Olin edellisenä päivänä luvannut itselleni, että tänään myyn ainakin sata! Noh, pääsin alakertaan, niin ihmisiä ei hirveästi näkynyt. Puolenpäivän maissa alkoi tulla ihmisiä enemmän jouluostoksille. Kaupittelin käytännössä jokaikiselle asiakkaalle jonka näin. Melkein jokaisella oli kaapeli, eikä kelvannut joululahjaksikaan tutulle, kun ei ollut antennituttuja jne. Noh, sitten näin jotenkin sieluni silmin henkilön, josta tiesin, että tästä voisi tulla jotain. Menin juttelemaan, aluksi kyselin mitä etsii jne.
Sitten siinä 5 min yleisen juttelemisen (viihde-elektroniikasta yms) jälkeen ehdotin ensimmäisen kerran plustv pakettia antennikotiin. Vastauksena tuli "hmm, kuulostaa kiinostavalta". Aloin sitten mairittelemaan pakettia, mies kuunteli ja nyökytteli. Kävin käytännössä joka kanavalta vähintään yhden ohjelman lävitse ja kehuin paketin maasta taivaisiin. Noh, asiakkaan aloitteesta aihe ajautui taas hieman muualle, puhuttiin mm. tulevasta oled teknologiasta televisioissa ja näytöissä. Kunnes pääsin taas sopivasta aasinsillasta plustv:seen. Kerroin hieman digiboksien tekniikasta ja korttien toimimisesta jne (mitä lonkalta heitin) ja yritin jatkamalla jatkaa kauppaa. Havaitsin selvää epävarmuutta, mutta jatkoin kauppaamista.
Kävin varmaan kaikki mahdolliset clousaamis replat läpi ja heitin niin paljon asiaa hatusta, että luulin asian oleva varma. Lopulta mies sitten sanoi, eikös tämä ollutkaan kaapelikanaville? Sanoin, että aloitin koko jutun siitä, että tämä on antennitalouksiin, mutta sattuisko sulla olemaan tuttua tjv antennitaloudessa, tässä olisi oiva joululahja. Niin mies vastasi "Ei taida olla, mutta kiitos ja hyvää myyntiä".
Katsoin kelloa ja sinne vierähti 45 min...
Taas kerran promoottorit ovat päässeet artikkeleihin... Tällä kertaa ilkutaan tittelille, joka sinänsä on paikkansa TOP-listalla ansainnut.
Tsiigatkaa nyt hei tätä. Hauskimmat tittelit TOP 5. Lähteenä Uutislehti 100 - 12.12.07.
Kiitos tarkkasilmäinen promoottorimme Helsingistä.
Ps. Itse en kyllä osaa tanssia mutta esiinnyin kyllä kakkosluokas koulun sketseissä sitäkin sujuvammin!
Vaikka emme voikaan luvata, että seuraavassa palkkakuoressa olisi seuraava tämän joulun suosikkilahja, toivomme sinun kertovan mielipiteesi omasta suosikkilahjastasi. Ennen kaikkea, muistakaa olla kilttejä näin joulun aikaan - sekä muutenkin. Kirjoittakaa tämän viestin kommentteihin aikaisemmin saamiasi huippujoululahjoja. Yksi omista parhaistani lienee 18-vuotiaana saatu matka Gran Canarialle sekä lentokone.
Moi Expressionisti,
Lue eWorldistä, miten blogin kirjoittajat saavat glooriaa ja kunniaa...
- Päivi
Eräänä maanantaina sain viestin kännykkääni: ”lähtö tuli!” Tämä tarkoitti sitä että oli aika lähteä treenaamaan Suomessakin usein vessassa kesken bileiden puhuttavaa kieltä, eli norjaa.
Lähtö tuli siis Osloon ja siellä järjestettävään El-bit 2007 – Norway trade fair tapahtumaan. Sinne Suomen Gigantti ja muiden pohjoismaiden vastaavat yritykset lähettivät työntekijänsä suureen messutapahtumaan oppimaan uutta kaikista mahdollisista teknisistä tuotteista mitä heille oli tulossa myyntiin. Paikalla oli kaikki alan yritykset ständeineen, mm. Nintendo, Microsoft, Apple, Samsung, Nokia, HP ja monet muut. Itse menin paikalle promoamaan Hewlett-Packardin uusia tuotteita. Ständillä minulla oli kollegoina aivan erään helsinkiläisen kebabpaikan myyjän näköinen norjalainen kaveri, sekä ruotsalainen perusheppu.
Aivan vieressä oli Creativen ständi, jossa oli kaksi maailman parasta Quake4 pelaajaa. Aluksi suhtauduin kavereihin hieman humoristisesti, mutta aloin hyvin pian miettiä uran vaihtoa kuultuani että 23v ruotsalainen maailmanmestarismies tienasi viime vuonna pelkästään peliturnausten palkintorahoina yli 100 000 dollaria. Tässäkin tapahtumassa heille maksettiin siitä, että he pelasivat koko päivän Quake4 kaikkia halukkaita vastaan. Oma pelikokemukseni valitettavasti juurtuu Nintendo 8-bittisen Marion aikoihin ja taitoihin, joten ehkä pysyn vielä tovin näissä nykyisissä hommissa.
Toinen promopäivä oli edellisestä huomattavasti hiljaisempi. Tämä saattoi johtua edellisillan illallisesta ja showsta, johon en tosin osallistunut vähäisten yöunien johdosta. Meno oli ainakin Philipsin ruotsalaisporukalla, jolta sain kyydin messupaikkaan toisena aamuna, ollut ilmeisesti erittäin kova. Ainakin etupenkillä istuvalla kaverilla näytti naama kirjaimellisesti valuvan hänen kertoessaan aamun olostaan.
Kuulemani mukaan paikalla oli hypnotisoija, joka hypnotisoi suomalaisen Gigantin työntekijän luulemaan ensin että hänen miehinen varustuksensa on kadonnut kokonaan ja tämän jälkeen kasvanut puolimetriseksi. Miehen reaktiot olivat kuulemma niin sanotusti priceless. Suomalainen Samsungin työntekijä vannoi minulle että tunsi kyseisen miehen, eikä juttua ollut kuulemma sovittu etukäteen. Skeptinen luontoni koki kolauksen ja kadutti että en ollut paikalla näkemässä moista hupia!
Lähtiessäni takaisin lentokentällä päin koin jälleen kerran että legendat Norjan hyödykkeiden hintapolitiikasta eivät ole valetta. Ostin hampurilaisaterian räkäisesta pikaruokalasta juna-asemalta ja silti hintaa kertyi semmoiset 110kruunua, eli noin 14€. Lentokentällä minun ei pitänyt enää ostaa mitään, mutta mennessäni vaatekauppaan ruskeahiuksinen norjalaiskaunotar taivutteli minut ostamaan bokserit, jolloin ajattelin että otan sitten mustat kyllä ainakin. Hetkeä myöhemmin huomasin vilkuttavani myyjälle vaaleanvihreät tiukat Björn Borg bokserit kädessäni ja rahani hänen kädessään.
Ps. Myös hotelli oli aikas pirun hieno!
- Juha, HP-tiimiläinen
Kahdeksannet pikkujoulut menossa kahden viikon sisään. Kiitos ihanat PlusTV-tiimiläiset näistä kivoista hetkistä kanssanne. On ollut ilo tutustua teihin muutenkin kuin työssä.
Pikkujoulukauden kruunasi muuten Seeskorven salaisella reseptillä toteutetut pyörykät Jyväskylässä. Ou jeah. Pidot varmaan tästä paranee?
Tiedän, kuka kokkaa meidän kesäbileissä. ;)
Tsekatkaa hei, kun iso mies näyttää tunteitaan. Ja heti tulee sanomista.
Lue tästä: "Kanava lähti, so fucking what"
Lainatakseni Jungneria, joka yritti puhua nuorille nuorten kielellä:
- Toinen moka oli se, että kun puhuin Ylen nuorempien edustajien kanssa, yritykseni heittäytyä nuorison kielenkäyttöön epäonnistui. Ehkä minulla alkaa olla vähän liikaa ikää tuohon genreen.
Ei sitten ihan onnistunut - paitsi ehkä nuorten mielestä.
No, toisaalta allekirjoittanut ei voi paljon krisoida. Toivotinhan itse kerran koulutuksessa:
"Helvetin hyviä myyntipäiviä. Olkaa ihan törkeen ahkeria".
Se on yhden päivän aikana haastattelemassa uusia työntekijöitä kuudessa eri paikassa, joista kolme se hoitaa ilman karttaa tai kokemusta... Ja siitä, että se lähtee matkaan klo 04 aamulla ja palaa klo 02 seuraavana yönä!
Terveisiä Imatran Rossosta kaikille tasapuolisesti. Rekrytoin juuri tiimiimme nöyrän ja kunnian himoisen uuden promoottorin. Siisti retki siis. :)
Työniloa!!!
Iltalehti, 11.11.07 lainaus:
Kolme kuoli alennusmyynnin tungoksessa
Supermarketin alennusmyynti villitsi sadat kiinalaiset lauantaina niin hurjaan shoppailukiihkoon, että kolme ihmistä kuoli ja 31 loukkaantui ihmisten tungeksiessa sisään kauppaan.
Seitsemän loukkaantuneen vammat ovat vakavia.
Kohtalokas ryntäys alkoi aamukahdeksalta lounaisessa Chongqingin kaupungissa, kun Carrefour-ketjun myymälä oli avaamassa oviaan.
Innokkaat asiakkaat olivat jonottaneet tuntikausia päästäkseen hyödyntämään 20 prosentin alennuksia, joilla kauppa juhli kymmenvuotispäiväänsä.
Ostohysteria loppui kuitenkin lyhyeen, sillä viranomaiset määräsivät 7 000 neliömetrin kokoisen kaupan suljettavaksi onnettomuustutkinnan ajaksi.
Ystäväni omistaa hyvää tulosta tekevän palveluyrityksen. Yrityksessä on jo pitkään haaveiltu markkinointiviestinnän uudistamisesta. Tässä vaiheessa luonnollisesti minulla oli jotain tarjottavaa ystävälleni. Koska ystäväni oli kuitenkin sitä mieltä, että alan keskituntihinta on verrattain korkea Tampereella, päätimme tehdä pienen testin.
Ystäväni lähetti tarjouskyselyn kymmeneen pirkanmaalaiseen ja helsinkiläisiin keskikokoiseen / suureen mainostoimistoon. Odottelimme innoissamme tarjouksia hinnoista ja työmääräarvioista. No, mitä kävikään?
- Vain yksi toimisto lähetti meille kustannusarvion tarjouspyynnöstä tehtyjen tarkennusten jälkeen
- Kolme toimistoa vastasivat, että palaavat asiaan pian, eivät koskaan palanneet
- Neljä toimistoa eivät noteeranneet tarjouskyselyämme mitenkään
- Yksi toimisto ilmoitti tuntihinnakseen 145 euroa, joka on noin 45 - 55 euroa yli alan keskituntihinnan.
- Yksi toimisto oli mennyt konkurssiin ja saimme autoreplynä ilmoituksen asiasta.
Ylilyövä yleistys minitutkimuksemme tuloksista:
Jollet ole merkkibrändifirman edustaja, sinulle ei vaivauduta tekemään edes kustannusarviota.
Ja vaikka olisitkin niin vain yksi firma halusi uuden asiakkaan.
Muita ei kiinnostanut paskan vertaa.
Tämän vuoksi olen äärettömän tyytyväinen, että meillä kaikki tarjouspyynnöt luetaan läpi, selvitetään lisätiedot ja ne käsitellään välittömästi tai viimeistään viikon sisällä riippuen tietenkin asiakkaan aikataulusta.
- Hyvä palvelu on parasta!
Tänään näin elämäni korneimman promootion. Erään lehden promoottori käveli ympäri Rautatientoria päällään vaaleanpunainen paita, oranssi pipo ja selässään iso valkoinen puhekuplan mallinen pahvinen kyltti. Kyltti oli tungettu promoottoriparan paidan kauluksesta sisään ja se pilkotti ulos paidan helmasta. Sen kanssa oli vaikea liikkua ja jakaa lehtiä ja promoottorista näki, ettei hänellä ollut hirveän mukava olla kyltin kanssa. Eniten harmitti, kun huomasin, että molemmat ko. tehtävässä toimineet henkilöt olivat vielä ei-suomalaisia syntyperältään. Suorastaan tyhmän näköiset promootiokamppeet eivät ainakaan edistäneet heidän sopeutumistaan suomalaiseen ympäristöön...
Mielestäni erittäin ajankohtainen ja tärkeä kampanja hyvän asian puolesta. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa... leirasauttaa.fi
"Miten se on taittovaiheessa lehteen päässyt, sitä en osaa sanoa. Se olisi pitänyt siinä vaiheessa huomata."
Ei sitä aina ehdi kuvia tarkastaa kun dedis painaa päälle.
Perjantai 21.9.2007
Loman aatto, Tampere, toimisto:
En mä voi minnekään lähteä! Lomailu on turhaa ajanvietettä. Miten ihmeessä saan aikani kulumaan 8 hengen katamaraanilla? Onkohan Karibian pienillä saarilla nettiyhteyksiä? Aivan pakko ottaa jotain työhommia ja ammattikirjallisuutta mukaan! Kaverit ovat kyllä uhanneet sitoa mut veneen mastoon kiinni, jos ne saa mut kiinni työhommista.
Launtai 22.9.2007
klo 00.30 Tampere, koti
Nyt teen viimeiset työjutut ja alan pakkaamaan. Lento lähtee kuuden tunnin päästä. Onkohan mulla puhtaita vaatteita? Tai mitäs niillä tekee. Bikineissä siellä ollaan!
klo 8.00 lentokoneessa
Mä luen sitä markkinoinnista kertovaa kirjaa ihan kohta, just kun tää leffa on loppunut.
klo 10.00 lentokoneessa
Ai,täällä alkaa toinen mielenkiintoinen leffa!
klo 14.00 lentokoneessa
ZZZZZZ....
Sunnuntai 23.9.2007
Martinique
Aah! Sininen meri ja aurinkoinen taivas! Mikähän niille esi-isille on tullut, kun dorkat ovat Suomeen eksyneet. Tänään voisin vilkaista sitä mukaan ottamaani työpaperia. Tai ehkäpä katsonkin sitä
huomenna...
Maanantai 24.9.2007
Bequia
Luin tänään kaksi riviä työpaperista. Ammattikirjallisuuskirja jäi pöydälle. Lainasin kaveriltani mielenkiintoisen dekkariromaanin murhasta strippibaarissa. Kuulostaa jännittävämmältä kuin tuotteistaminen 10 päivässä.
Tiistai 25.9.2007
Mystique
klo: 9.00
Ai! Teksti viesti töistä! Mitähän niille kuuluu? Hyvä, että kaikki on mennyt hyvin! Onkohan ne muistanut tehdä sen projektin loppuun ja muistanut hakea ne materiaalit ja muistanut sitä ja muistanut tätä jne...
klo: 9.10
Mikä työpaikka? Wau! Delfiinit tulivat uimaan veneen vierelle.
Keskiviikko 26.9.2007
Mayreau
klo 23.00
Ihmeellistä! Mä en oo miettinyt töitä tänään ollenkaan!
klo 23.02
Ottaisiko sitä toisen rommidrinkin...
---
Maanantai 8.10.2007
Saint Lucia
klo 23.54
Apua! Loma on lopussa! Mikä se töi on, mihin pitää palata? Mä en oo miettinyt työasioita tippaakaan 13 päivään! Tää on uus ennätys!
Rakas päiväkirjani, olen todistanut itselleni ja läheisilleni, että jopa työnarkomaniaan taipuva ihminen voi viettää onnistuneen loman ja unohtaa täysin työkiireet mielestään.
Töihin palaaminen loman jälkeen onkin sitten aivan toinen tarina....
Terveisiä Karibialta toivottelee Karoliina
Häntä kuvaavat sanat:
- tehokas
- syytää tulosta ihan pirusti
- luotettava
- vankkumaton
- lämmin
- Mikon hyväiltävä
- ammattijyystäjä
- ei helppo, vaan varma
- pettämätön
- ei hyydy kovassakaan paineessa
- ammattikamaa
Se on siis neiti Xerox!
Mitä syntyy, kun miehelle annetaan jäitä ja raastinrauta?
Jääkylmä kermalikööri...
Luovuus kunniaan!
Tekisitkö sinä promoottorin työtä?
Tätä kysymme tämän viikon blogigallupissamme. Jätä siis mielipiteesi ja asiasta, niin katsotaan viikon päästä mikä on tuomio.
Onko promoottorin työ lukijoidemme mielestä pala kakkua vai jotain, johon vain harvat ja valitut kykenevät? Koska emme tiedä, ovatko gallupin vastaajatmeidän kovaakin kovempaa ja takorautaista promoottorijoukkoamme, vaiko muita blogimme innostuneita lukijoita, pyydämme kaikkia innostuneita jättämään myös oman kommenttinsa promoottorin työstä.
t. Tatu
Hei,
Haemme ympäri Suomen promoottoreita Expressionille. Tsekkaa lisätiedot ja jätä hakemuksesi
promoottori.net -rekrysivuillemme.
- Päivi
Oletko koskaan miettinyt, että haluat markkinointisuunnittelijaksi? Kerron sinulle salaisuuden: työ on tosi kivaa mutta vaatii kyllä paljon enemmän, kuin mitä korkeakoulusta markkinoinnin pääaineilijana koskaan voit oppia.
Alla muutama asia, jotka kannattaa opetella ihan ensimmäiseksi...
1 Juo paljon kahvia = et pysty muuten työskentelemään koko yötä
2 Osaa vaikuttaa ihmisiin = Painosta ja lahjo tarvittaessa
3 Ole aina ystävällinen = Lentoemännän hymyilytyö ei ole mitään tähän verrattuna
4 Omaa pitkä pinna = Vaikka soittaisit norjalaiseen hotellin viidettä kertaa kysyäksesi englanninkielistä virkailijaa, et saa sitä kuitenkaan
5 Opettele tekemään ainakin neljää asiaa hallitusti yhtä aikaa = Koko työsi on lopulta asioiden organisointia. Ja sitten, kun on todella kiire, niin myös delegointi pitää hallita.
6 Hallitse ja hyväksy jo syntynyt kaaos = Kaaos syntyy kuitenkin, etkä voi sille kuitenkaan mitään
Ps.
7. Älä käytä aikaasi siihen, että leikit upouudella järjestelmäkameralla, jollet aio myös julkaista kuvia blogissa
Nim. buukkasin promoottorin Oslon koneeseen, koulutin, varasin liput, otin yhteydet asiakkaaseen, tsekkaasin juna-aikataulut Lillström-kenttä-välillä, huolehtin promovaatteet, korjasin pari virheellistä tietoa yms. kymmenessä minuutissa.
Oletko koskaan miettinyt mikä olisi helpoin ja nopein julkisuuden valokeilaan? Jos et ole kulttuuriministeri etkä omista Seiska-kelpoisia tissejä, niin vastaus edellämainittuun kysymykseen on graafiseksi suunnittelijaksi hakeutuminen/ajautuminen.
Puhun kokemuksesta.
Joskus kauan, kauan sitten – melkein neljä kokonaista päivää aikaisemmin – olin aivan kuten sinä; kaunis, puhdas ja terveet moraalit omaava ihmislapsi täynnä potentiaalia ja potenssia. Nyt kierin rahassa kuin possu, koostun pelkästään roska-DNA:sta ja Bemareita on enemmän kuin ehtii täyttää autoveroilmoituksia.
Kuin mainosalan Yoda, jaan nyt salaisuuteni teille. Klikkaa allaolevaa linkkiä ja liity eliittiin:
Ohjeet
Tässä Tiian ja Maijun työnäyte Ratinasta. Porukkaa oli pikkuisen yli 6000 ja Matkis-promo saavutti hyvän huomioarvon väliajalla.
Kiitos tuhannesti! Keikka meni hyvin. Fiilis oli hyvä, kuten kuvista näkyy.
Nykypäivän työelämässä puhutaan paljon huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta työssä. Tällä reissulla tarkkaavaisuus jäi kuitenkin kotiin.
Otin kortin täyteen upeita kuvia Suomen Ilmailumuseosta ja kuinka kävikään - minä jätin purjelehtokonesimulaattorin innoittamana muistikortin pöydälle. Harmi... Siinä menivät kaikki tuliaiset ja matkamuistot. Mutta meitäpä ei pienet vastoinkäymiset lannista. Me mennään uudestaan ilmailumuseoon. ;)
Ei puhuta siis turhaan huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta. Täytyisi vain jotenkin osata hillitä innostustaan ja pää kolmantena jalkana painamista, vaikka tulis kuinka wau-viboja Ilmailumuseosta. No, onneksi tämä museo oli Suomessa eikä Nykissä. Tuonne pääsee kuitenkin takaisin...
- Päivi
Kun tässä vedän yhdeksättä Expression- ja PlusTV-koulutusta viidelle innokkaalle tulevalle promoottorille, koen erittäin suurta ylpeyttä.
Parissa vuodessa olemme raivanneet silloin niin pienen pienen Expressionin yhdeksi nopeimmiten kasvavista markkinointialan yrityksistä. Yritysmielikuvamme on promoottoreille tehtyjen kyselyiden mukaan sellainen, mitä olemme hakeneet: luotettava, työntekijöitä arvostava, rohkea ja haastaja.
Erityiskiitoksen menestyksestämme ansaitsee meidän mahtava henkilökunta. Kiva huomata, että maailmasta löytyy niitä ihmisiä, joille myynti ja asiakastyö on sydämen asia.
Jatkan koulutusta tyytyväisenä siihen, että aikoinaan "kannoin" ja "synnytin" Markkinointitoimisto Expressionin ihan mahtavan ja osaavan yhtiökumppanini Teron kanssa
Ps. Te, jotka olitte tänään koulutuksessa ja luette nyt blogia, koska sitä niin hehkutin, muistakaa myös kommentoida ja kirjoittaa juttuja. Uusia näkökulmia kaivataan!
Kun rekrytoimme promoottoreita Expressionille, saamme ainakin viisi erityylistä puhelinsoittoa tai sähköpostikyselyä, joiden sisältö menee suurin piirtein näin.
1. "Niin, tehän etsitte juontajia, täällä olisi yksi reipas sellainen..."
2. "Olen toiminut viimeiset kaksi vuotta suomalaisen bändin promoottorina ja etsin nyt uutta duunia..."
3. "Terve, haluaisin sellaista simppeliä flyereiden jakohommaa tähän lukion ohelle..."
4. "En mää nyt oikein, tiedä mikä juttu tää on, joten voitko sä kertoa lisää teidän firmasta ja työstä siellä?"
5. "Minä oon ollut koko elämäni myyjä ja tiedän, että olisin ihan äärettömän loistava promoottori..."
Tällaisiin soittoihin on olemassa selkeä syy:
PROMOOTTORI-käsitteen raiskaus työpaikkailmoituksissa.
Paitsi, että tämä tekee työntekijöiden hakemisesta vaikeampaa, käsitteen käyttäminen väärin muokkaa myös meidän toimialaamme ja työtehtäviimme liittyviä mielikuvia ja asenteita. Hyvin usein työn sisältö ja muoto osoittautuvatkin sitten ihan joksikin muuksi, kuin mitä työnimike "promoottori" on ilmoituksessa tarkoittanut.
KAIKKI EIVÄT VOI OLLA PROMOOTTOREITA
Koska monen mielestä on coolia olla promoottori, käytetään tätä ammattinimekettä liian huolimattamasti. Kaiken maailman töistä (etenkin niistä, johon ei liity paljon arvostusta tai glooriaa) käytetään nimitystä "promoottori".
Todellisuudessa promoottori tekee todella haasteellista myynti- ja markkinointityötä, jossa pitää oikeasti osata hallita ihmisiä ja asioita sekä ymmärtää tuotetta, psykologiaa, kulutuskäyttäytymistä, etikettiä, raportointia, vuorovaikutusta, myyntiprosesseja ja alati muuttuvia tilanteita. Promoottorin työksi puolestaan ei voida kutsua niitä tehtäviä, joista nämä elementit puuttumalta.
MEIDÄN MIELESTÄMME...
Oikaisuna kaikkiin niihin työpaikkailmoituksiin, joita olen promoottorin nimellä nähnyt jossain. Promoottori ei ole:
- Juontaja, esiintyjä, koomikko tai näyttelijä
- Myyjä, myyntiedustaja, kenttäpäällikkö, asiakasvastaava, konsulentti
- Malli, kasvomalli tai PR-malli
- Flyereiden jakaja
- Bändin taustavoima, PR-moguli, henkilökohtainen buustaaja
- Kouluttaja, asiantuntija, tuotepäällikkö tai valmentaja
Promoottorit - minä haastan teidät henkilökohtaisesti muuttamaan omaa ammatti-identiteettiänne ja imagoanne vastaamaan totuutta. Jos teidän lähipiirissänne löytyy ihmisiä, jotka EIVÄT vielä tiedä, kuinka vastuullista, haastavaa ja monipuolista myynti- ja markkinointityötä te teette, niin ohjatkaa heidät promoottori.net- rekrytointisivustollemme.
Onko tämä sinun mielestäsi promoottorin työtä? Kommentteja kaivataan!
http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=6770769&index=0&anchor=6770769
"Nyt tulis vähän isompaa tavaraa" huusi postimies yrittäessään tunkea pankin kirjekuorta Expressionin postiluukusta. No, eipä onnistunut, joten postimies lykkäsi käteen graafikollemme jöötin paketin ja poistui nopeasti takavasemalle.
Hetken ihmeteltyämme selvisi, että meitä lähestyi uusi pankkimme. Saimme sieltä n. 300 sivua paperia, joihin kaikkiin piti tutustua, ja osa myös täytellä, ennen kuin pääsisimme vaihtamaan pankkia.
Eikä siinä mitään, että paperinivaska oli 2,2-senttinen, vaan hauskinta oli se, että nivaskan mukana tuli pienen pieni A5-kirjekuori, johon palautettavat kupongit piti tunkea. Onneksi aivan kaikkea ei tarvitse palauttaa, vaikka uusi pankkimme maksaakin postimaksun. Saapa nähdä mahtuuko nivaska tuohon yo. pikkukuoreen.
Viva la byrokratiá...
Olemme rekrytoineet melko paljon uusia työntekijöitä ja miettineet, millainen on kiinnostava työnantaja. Teimme kyselyn promoottoreillemme ja tässä oli tulokset.
Oletko sinä samaa mieltä? Kerro meille.
Promoottoreidemme mielestä työnantajaa arvostellaan mm. seuraavien seikkojen suhteen:
Millaisia keikkoja yrityksen kautta on tehty
Millainen on firman visuaalinen ilme
Ketkä ovat yrityksen asiakkaita tällä hetkellä
Mitä nykyiset työntekijät kertovat yrityksestä
Millaiset nettisivut yrityksellä on ja mitä löytyy kuvagalleriasta
Onko yritys myös käytännössä uskottava
Tehdäänkö yrityksessä todella sitä, mitä se itse kertoo tekevänsä
Mitä mieltä sinä olet?
Asiakaspalvelua - vaikka keskellä yötä. Näin lupaamme asiakkaillemme nettisivuilla ja siitä myös pidämme kiinni.
Puhelimeni soi 21.45. Soittaja oli Karoliina. Avaus meni jotenkin tähän tyyliin "Nyt hei lähdetään Pirkkalan ABC:lle. Sinne tulee se Will Smith niiden Matkapojat-paitojen kanssa. Salminen on lahjonut sen pysähtymään rekalla siinä matkan varrella. Ootko Audilla liikkeellä? Töissä oot kuitenkin?".
Mitäpä tuohon voi sanoa sanoa muuta kuin, että tottakai tulen ja mennään vaan. Autossa minulle selvisi, mistä on kyse. Salminen lähetti Karoliinalla tulevan päivän promoja varten promootiovaatteita ja paidat tulivat Will Speed-, ei Smith-nimisen, kuljetusfirman kyydilleä meille Pirkkalaan, josta ne haettaisiin.
Osoitimme siis loistavaa organisointia jälleen kerran, sillä emme vielä aamulla tienneet, että promootioon lähdettäisiin kolmen hengen voimin ja meillä oli paitoja vain kahdelle.
No, kuten nettisivuillamme sanotaan, meiltä saa erinomaista asiakaspalvelua - ihan oikeasti ja perustellusti! Nyt oli aika toimia. Markkinoinnin superwomaneina ryntäsimme Karoliina kanssa Will Speedin rekkaan vastaan, joka vilkutteli pitkiä valoja iloisesti ABC:lle kurvatessaan.
Paidat saatiin onnellisesti Tampereelle, vaikka se vaati pienen autoreissun kahden ihmisen voimin keskellä yötä. Koska Pikku-Ukko oli kuitenkin menossa Karolle lainaksi, laitettiin se samalla maantieajokuntoon: minä tarkistin ilmanpaineet Karoliinan pidellessä letkua, joka ei lukkiutunut. Samalla tarkastettiin öljyt (ihan itse) ja tehtiin muut perustsekkaukset. Ostimme myös Lasol Ladyä (joka on muuten kalliimpaa vain sen takia, että se tuoksuu ruusulle). Kyllä Pikku-Ukko nyt kiittää, kun on pissapojassa naista. Rakkaudesta autoon tekee mitä vaan...
Siinä kotiin ajellessamme totesimme, että kyllä joustavuus, ystävällisyys ja tiimityö toteutuvat meidän yrityksessämme ihan oikeasti. Liian monessa yrityksessä ne jäävät kauniiksi sanahelinäksi. Lähtisitkö Sinä keskellä yötä käymään Pirkkalan ABC:llä vain saadaksesi yhden paidan, jonka olet ensin järjestänyt Helsingistä Tampereelle vieraan rekkamiehen kyydillä?
Toivottavasti...
Kiitos ystävälliselle kuskille Will Speediltä. Muistamme tämän!
Yhdistä oikea teksti oikeaan kuvaan.
Kaikki kuvat on otettu käytännön arjessa eikä kuvia ole käsitelty tai manipuloitu.
1 Mainoksen sijoittaminen näkyvälle paikalle on tärkeää. Tässä tapauksessa mainoksen sijoittaminen jalkakäytävälle keskelle maata oli erittäin tehokasta, joskin tahatonta. Kun minä ja kollegani pysähdyimme nostamaan pudonnutta julistetta takaisin valotolpan raameihin, seurasi operaatiota innostuneena ainakin 6 ihmistä. Lisäpisteitä tässä tapauksessa luovasta mainonnan sijoittelusta ja negaa sille yhtiölle, joka kyseisen alueen mainostolppien kunnosta vastasi.
2 Hyvä mainos osuu silmään - Tässä tapauksessa mainos teki huomattavasti enemmän kuin vain "osui silmään". Se nimittäin osui päähän roikkuessaan vinksin vuoksin rakennustelineissä. Tästä luovasta ratkaisusta tulisi lisäpisteitä, mikäli se olisi tehty tarkoituksella. Negaa annoin siitä, ettei ulkomainosta ei pitäisi kohdella koskaan noin epäkunnioittavasti. Kankainen katubanneri on kuin Suomenlippu: se ei saa koskettaa maata, eikä sitä tule rypistää tai taitella väärille laskoksille.
3 Hyvässä mainoksessa ei ole liikaa tekstiä. Monesti mainonnan suunnittelussa pätee väärä ajatusmalli: "Jos kerta tästä tilasta maksetaan, niin sitten se myös kokonaan käytetään. Mitä-vähemmän-tyhjää-sen-parempi on usein huonompi ratkaisu kuin hillittyjen teksti- ja kuvamäärien käyttäminen. Vaikka tämän A-puhujan muovisuoja olikin ihan vettynyt ja mainos sisällä kupruilla, annoin muutaman pisteen mainoksen tekstimäärän vähyydestä. Mainos kertoi selkeästi, mistä palvelusta oli kyse: internet + kahvi. Voiko kenellekään jäädä epäselväksi, mistä on kyse...
4 Mainoksen tyyli viestittää yrityksen arvoista - Jos myy kerran kaupungin kaupungin halvimpia pitsoja ja kebabeja, on mainos myös tyyliltään ajatusta tukeva. Tälle mainokselle tuli annettua kredittiä rohkeista väreistä, sekä riittävän isosta kirjasintyypistä. Mainos myös välitti haluttua mielikuvaa: HALPA. Tietenkin herää kysymys, voiko halpa olla puhdasta, terveellistä ja laadukasta? Ehkä...
5 Yritys on riittävän tunnettu, kun ihminen tunnistaa sen pienten visuaalisten elementtien perusteella - Tässä tapauksessa veikkaan, ettei suuren pankkikonsernin tarkoitus ole kuitenkaan ollut kokeilla, kuinka moni asiakas tietää pankin nimen, vaikka valomainoksesta puuttuisi kaksi kirjainta. Ennemminkin kyseessä lienee perinteinen ilmiö: kukaan ei seuraa ulkomainosten toimivuutta ko. yhtiössä. Vai olisikohan sittenkin kyseessä joku hirsipuuleikki...
Tervetuloa jälleen Karoliinan kanssa seuraamaan Markkinointi-ilmiöitä luonnossa! Tänään tutustumme alennuksien käyttöön markkinointikeinona.
Olen jo tovin ihmetellyt nimeltä mainitsemattoman hautausliikkeen markkinointilinjauksia. Liikkeen ikkunassa lukee koirankokoisin kirjaimin " Muuttomyynti. Arkut ja Uurnat. -30%" (kts. oheinen kuva)
Mitähän ajatuksia alennusmyynneillä on haluttu viestiä?
"Jes! Olipa hienoa, että se meidän Aune-täti kuoli juuri tällä viikolla. Nyt saadan arkku alesta ja perintöä säästyy!"
Vai
"Ostanpa itselleni tuon hienon jalopuisen arkun vintille odottamaan. Säästän 30 % ja ne rahat voi laittaa vaikka tupakkaan ja viinaan. "
Enpä tiedä, mitä kyseisellä linjauksella ollaan haettu, mutta opetuksena hyvät lapset on, että alennuksia täytyy aina käyttää varojen, sillä ne vaikuttaa vahvasti tuotteen mielikuviin sekä suoraan liikevoittoon.
Ja sitä vaan on joitain tuotteita, joiden imagoon alennukset ei yksinkertaisesti sovi!
Expressionin markkinointiosasto (2 hlöä) päätti pitää rennon ja railakkaan TYKY-päivän pääkaupunkiseudulla. Tavallisesti TYKY-päivinä tehdään jotain typerää (kuten painitaan sumo-puvuissa, juodaan itsensä känniin ja kouritaan toimaria) mutta me päätimme toteuttaa TYKYä hieman eri tavalla. Henkisen kasvun nimissä lähdimme kehittämään bisnestaitojamme - pelaamaan golffia.
Odotimme viikonloppua jännityksen sekaisin tuntein. Tulisimmehan yöpymään legendaarisessa Sokos Hotel Vantaassa ja opettajana toimisi yksi Suomen valovoimaisimmista golfammattilaisista Riku Soravuo. Ilmeisesti Rikua jännitti yhtä paljon meidän kyky ja halu oppia kuin meitä itseämme.
Sokos Hotel Vantaan respassa meille tarjottiin heti Tulisuudelman lippuja. Näytimme ilmeisesti siltä, että olemme vailla muutakin kuin golfopetusta. Me kysyimme tietenkin, kuka olisi illan esiintyjä. Kuulemma joku Flingers, Flifters, eikun Clifters.
Hämillään katsoimme toisiamme ja totesimme, että joko olemme ajastamme jäljessä - tai edellä. Ilmeisesti edellä, koska Clifters oli kuulemma ollut 20 vuotta pinnalla... Sanoin tomerasti respan tädille (markkinointiammattilaisen tavoin), että jos päädymme Tulisuudelman intohimoa huokuvaan ilmapiiriin, niin menemme sinne todellakin ilman sisäänpääsymaksua. (Ja näin todellakin kävi loppuillasta mutta se tarina, jota ei ole syytä kirjoittaa blogiin kaiken kansan luettavaksi).
Hovikuski haki meidät viimeistä senttimetriä vahatulla coolin mustalla A3:lla hotellin edestä aamulla. Olimme onnistuneet haalimaan itsellemme enemmän matkatavaraa kuin viisihenkinen perhe Gran Cranarian reissulla + isän krapula. Koska on Audi on kuitenkin tila-ihme, saimme bägit ja bägit sullottua kätevästi autoon ja matka kohti Sarfvikia ja tulevaa nöyryytystä alkoi.
Mietimme koko matkan kentälle toimivia selityksiä sille, miksi esitys kentällä tulisi olemaan (todennäköisesti) onnetonta. Päivi vetosi kroonistuneeseen poskiontelontulehdukseen ja Karo vain totesi reilusti olevansa paska, mikä taas saattoi johtua niskasärystä. Joo, joo...
Lopulta peli sujui kuitenkin kohtalaisen hyvin, paitsi että Karoliinan lyöntiasento koki todellisen restauraation. Päiville Riku totesi, että "parempi olla muuttamatta mitään tai menee loppukin pakka sekaisin". Ota nyt tosta selvää sitten...
Saldona päivästä meillä on paitsi erinomaista blogikuvaa myös jumalaton määrä uusia kirosanoja sekä helmi bisnesidea ja uusia ystäviä. Tämän TYKY-päivän ideoita ja ajatuksia tullaan luotaamaan käytännössä tulevana kesänä 2008. Be aware!
Heräsin aamulla klo 05:56 Olympia-terminaalin käytävältä. Ympärilläni ringissä istui toinen toistaan suurempaa herraa ja naista. Osa Expression-tiimistä, osa yhteistyökumppaneilta, osa asiakkailta. Kun sain silmäni auki, tunnistin ainakin vaalean pellavapään (meidän Tatu) sekä krodeista hartioista tunnetun futismiehen (meidän Tero). Samassa mieleeni palasi huuruiset muistikuvat edellisen illan MicroMedia -kemuista, joissa oli ilmeisesti ollut erittäin hauskaa. Olimme nähtävästi vetäneet illan ranttaliksi, kuten nyt markkinointitoimistossa kuulemma kuuluu.
Samassa Tero heitti Pata-Ässän "pöytään" ja Tatu avasi iloisesti hymähdelleen uutta vinkkupulloa. Kahta muuta tutulta näyttävää yritysmaailman ihmistä, jotka kertoivat toisilleen huonoja bisnes-vitsejä, en tunnistanut. Aivosolut raksutti kun mietin, mitä ihmettä eilen illalla oli mahtanut tapahtua. Meidänhän piti vain korkata Teron uusi auto ja ajaa pikaisesti Helsingistä takaisin kotiin Tampereelle. Ilmeisesti jossain vaiheessa suunnitelmat oli mennyt uusiksi.
Yhtäkkiä taustalla soinut Suomi-popitus taukosi ja meidän seuruetta pyydettiin poistumaan terminaalista. "Siirtäkää ne jatkot johonkin muualle, meillä on myös maksavia asiakkaita". Mietin, että mies ei todellakaan valehdellut. Vieressäni seisoi 200 metrin verran suomalaisia odottamassa sisään pääsemistä Rosellalle. Kun ryhmässä ei tapahtunut elettäkään, otti terminaalin valvoja luudan ja alkoi hätistellä meitä pois. Vastahakoisesti pistimme vinkut kassiin, keräsimme kortit harmaalta kivilattialta ja lähdimme hoippumaan - kuka suoraan, kuka hieman seinästä tukea ottaen, kohti auringon kirkkautta ja valoa. "Tältä siitä Menninkäisestä varmaan tuntui siinä laulussa", mietin.
Yhtäkkiä tapahtui jotain. Tuoreen kahvin tuoksu tunkeutu sieraimiini. Käteeni laitettiin jotain! Avasin silmäni ja huomasin olevani toimistolla. Oikeassa kädessäni oli muki kahvia ja vasemmassa Flexi-Bar - tuo hilpeä toimistoliikuntaväline. Kameran salama välähti ja kuului naurun remakka. "Pluomanen on ollut eilen edustamassa!" Ravistin itseni hereille ja tajusin, etten suinkaan ollut terminaalissa vaan tutussa turvallisessa Tuomiokirkonkadun päämajassa. "Luojan kiitos", huokaisin!
Samassa muistin, kuinka olin tullut kuuteen töihin ja ilmeisesti nukahtanut neukkarin pöydän ääreen. Jatkot terminaalissa olivatkin olleet mielikuvitukset tuotetta, tuskin Tero ja Tatukaan ovat siellä olleet... Sen sijaan yksi asia hieman jäi vaivaamaan - miksi toi paita pömpöttää valokuvassa tolla tavalla? No, menee erinomaisten hodareiden piikkiin. Hyvät kemut...
-No johan sitä on aikoihin eletty!
Totes entinen muori, kun törmäs Tampereen Tapahtumien yössä Helvetin Hevilettuihin.
Ihan mielenkiintoista on huomata, kuinka maailma muuttuu ja muurinpohjalettujakin voi markkinoida nimikkeellä, joka olisi vielä muutama vuosi sitten saanut aikaan tuomion saatananpalvonnasta ja paholaisen työstä.
Eläköön Lordi! Eläköön Ari Koivunen! Nyt voi käyttää sanaa helvetti markkinoinnissakin!
Meniköhän hillot vääränkurkkuun Pirkolta Tangomarkkinoilla, kun huomasi syövänsä Helvetin hevilettuja.
P.S. Mä kuuntelen jazzia.
Joskus yksinkertainen idea on niin kaunis, että silmiä hivelee. Monimutkainen promootiokonsepti sen sijaan sekoittaa helposti asiakkaiden päät. Erinomaiselle promootiokonseptille voidaan asettaa neljä vaatimusta: sen tulee olla suunniteltu kohderyhmälähtöisesti, siinä pitää olla kantava idea, sitä pitää huudattaa oikeassa kanavassa ja sisällön pitää mennä yksiin kolmen edellisen vaatimuksen kanssa.
Konseptisuunnittelussa sorrutaan liian usein pikkunäppärään kikkailuun, tai vaihtoehtoisesti haetaan liian laajaa ratkaisua. Ensimmäisessä ongelmaksi muodostuu irralliset kikkailut ilman suurempaa linjaa (hauskoja kyllä, sitä en teilaa). Valitettavan usein niiden markkinoinnillinen ja myynnillinen vaikutus kohderyhmässä on täysi nolla. Jälkimmäisessä tapauksessa voi taas käydä niin, että konseptin kompastuskiveksi muodostuu kallis toteutus, eli suomeksi - hinta.
Hyvä esimerkki toimivasta promootiokonseptista, joka on suunniteltu kohderyhmälähtöisesti (futiskeskeisyys), ideoitu huolella (vanha tuttu ämpäripalloskaba yhdistettynä matsiyleisön aktivoimiseen), toteutettu oikeissa kanavissa ja toimii myös sisällöltään on esimerkiksi tässä. Katso tästä video promootiokonseptin testauksesta...
Savu nousi Audin renkaista, kun 240 kiloa aitoa Expression-ihmistä matkusti Pirkkalaan pelaamaan sulkapalloa kelmeänä perjantai-iltapäivänä. 
Jo muutamina päivinä kuntoliikuntaa on harrastettu sulkaisan pallon muodossa. Tämä perjantai ei ollut poikkeus, tosin tiimimme matka ei päättynyt peleihin.
Suuntasimme sulkkiksen jälkeen iloitsemaan alkaneesta viikonlopusta Ransun leikkipuistoon Suupalle. Siellä jokainen pääsi toteuttamaan itseään, kuten kuvista näkyy... Liukumäki ja köysiradat olivat kovassa käytössä, jengin ähkiessä viimeisillä voimillaan liukkarin (toim. huom. liukkari = liukumäki) kuninkaaksi...
Matkalla kotiin löytyi Suupan Valintatalosta (Alkon lisäksi) myös tuttuja Snikt-taisteluklubin julisteita, jotka on luonnollisesti taiteillut MH Huotari (Vedosmestariksi myös lyöty), Expressionin graafinen suunnittelija.
Ps. Kuvat Sony Ericsson k610i -kännykkäkameralla ja ihan hyvää jälkeä.
Pysähdyin viime perjantaina pohtimaan.
Luin Taloussanomista (kts. ao linkki) ex-Bob tj Parkkisen vuodatuksen ja koin hiukka hämmentyneitä fiiliksiä.
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2007/07/27/Ex-Bob+Parkkinen%3A+Yritykset+mainostavat+liikaa/200718033/322
Heti alkuun minulle heräsi epäilys Parkkisen motiiveista. Joko hän ei aidosti ymmärrä mitään integroidusta markkinoinnista ja markkinoinnin käsitteistöstä tai sitten hän provosoidakseen raiskaa käsitteitä. Veikkaan ja toivon olevani oikeassa, kun aavistelen jälkimmäisen pitävän paikkansa. Parkkinen, tai ehkä toimittaja, sekoittaa itsestäänselvyydet, vakavasti otettavat kannanotot ja provokaation sujuvasti keskenään. Niin tai näin, joka tapauksessa vuodatus mainonnan ylipainotuksesta ja sillä rahastamisesta kuulostaa enemmänkin naarmuuntuneen omatunnon kiillottamiselta kuin vakavasti otettavalta kannanotolta. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että toimittaja ei ole oikein ymmärtänyt Parkkisen painotuksia.
Allekirjoitan suuren osan vuodatuksesta kyllä täysin. En ole lainkaan eri mieltä siitä, etteikö mittaaminen olisi tärkeää. Suunnittelun pitäisi olla asiakaslähtöistä eikä idealähtöistä. Kohdentamattomasta mainonnasta suuri osa väistämättä tehotonta. Kasvun pitäisi olla keskeistä yritysten toiminnassa. Nämä eivät liene yllätyksiä.
Kuitenkin.
Ongelma on edelleen sama. Parkkinen puhuu siitä, mistä jo monet muutkin ovat paasanneet ennen häntä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole toistaiseksi onnistunut tekemään sitä, mistä puhuvat. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ideoita ei puutu, vaan toteutus mättää useimmissa tapauksissa. Olisikohan tässäkin kohtaa peiliin katsomisen paikka ?
Vaikka panokset käytettäisiin asiakassuhteen hallintaan, tasapainon kääntämiseen paremman suunnittelun puolelle jne., tarvitsee asiakasrajapinnassa silti tapahtua asioita. Huomiota on herätettävä ja toimintaa saatava aikaan. Mihin sen mainonnan voi sieltä pudottaa ? Ei mihinkään. Muoto ja tapa eivät ehkä ole samoja kuin historiallisesti mutta mainontaa se asiakkaan koukuttaminen edelleen on, niin kauan kuin puhutaan passiivisesta markkinoinnista, jossa vaikutusta yritetään saada kommunikaatioon kykenemättömillä materiaaleilla.
Minun mielestäni on jeesustelua puhua siitä, kuinka paljon mainontaan käytetään rahaa. Eivät yritykset mainontaan käytetyn rahan vuoksi taloudelliseen ahdinkoon joudu. Pitäisiköhän meidän kuitenkin ennemmin miettiä asioita puhtaasti siitä lähtökohdasta, mitä haluamme saada aikaan, mitä siihen vaaditaan ja mitä se tämän jälkeen maksaa. Valitettavasti tilanne on usein kuitenkin se, että tässä on sulle budjetti, muista käyttää se tämän vuoden aikana.
Ehkäpä mainostoimistojen ja erityisesti mediatoimistojen pitäisi jälleen kerran katsoa peiliin ja miettiä, ovatko asiakkaiden rahat sittenkään käytetty ihan niin järkevästi. Printtimedian ylihinnoittelu ja ylikorostuneisuus tavoittavuuteen suhteutettuna kielii aika rajusti siitä, että parantamisen varaa olisi. Oikeisiin ja asiakkaan kannalta järkeviin mediavalintoihin ohjaaminen on ehdottomasti palveluntarjoajan tehtävä, miksi muuten mediasuunnittelua kannattaisi ostaakaan.
Kanavariippumattomuus ei kuitenkaan millään tavoin poista mainonnan roolia. Eikö kyse ole kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että mainonta täytyisi osata kohdentaa huomattavasti nykyistä paremmin, jolloin ei ehkä enää jäisikään sellaista tyhjää fiilistä siitä, että emme oikein tiedä mitä olemme tehneet ja saaneet aikaan. Toki mainonta muotoaan muuttaa. Mutta ei se, että painotetaan objektiivisemmin muihinkin kuin massamedioihin, tarkoita vielä sitä, että mainonta käy tarpeettomaksi. Jos puhuisimme mainonnan sijaan massamediamainonnasta tai kenties printtimainonnasta, saattaisi viesti osua jo aika paljon paremmin kohdalleen.
Jos homma menisi niin kuin Parkkinen tuskailee, mainonta vaikuttaisi prosesseihin, menisimme minun mielestäni sujuvasti pers eeltä puuhun. Eikö kuitenkin pitäisi mennä niin päin, että mainonnan kuuluisi olla kiinteä osa yrityksen prosesseja. Inputti mainonnan prosessihin pitäisi tulla yrityksen sisältä, tuotekehityksestä, myynnistä jne., eikä ulkoa. Miten ulkoisen mainonnan ylipäätään voidaan olettaa vaikuttavan yrityksen sisäisiin prosesseihin. Eikös tässä kohtaa astu esiin Parkkisenkin painottama mittaaminen ja markkinointitutkimukset, jotka eivät kyllä oikein mahdu mainonnan prosesseihin, vaan niiden kautta kuuluisi välillisesti vaikuttaa mainonnan valintoihin.
Parkkisen haastattelun kommenteissa on vähän sama ongelma kuin suomalaisessa markkinoinnissa ja mainonnassa ylipäätään: ammutaan tykillä kärpästä eikä silti oikein osuta, kun on ammuttu vähän sinne päin tai on kokonaan unohdettu tähdätä. Ei osata kohdentaa eikä osata rajata. Markkinoinnin rooli yrityksen prosesseissakin on vähän hakusessa. Sisällöllisestihän kyse on siitä, että tykin sijaan kärpästä voisi ampua ritsallakin ja kenties ehkä osuakin paremmin mutta ainakin näkisi huomattavasti tarkemmin mihin on ampunut.
Hienoa, että joku avaa suunsa.
Ikävää, että vielä puikoissa olevat ovat vähän nihkeitä perusteita ravistelevaan keskusteluun.
Olen koukussa.
Viime aikoina olen ihan tosissani pohtinut hakeutumista vieroitushoitoon. Olen nimittäin koukussa kirjojen tilailuun Amazonista. Käyttö alkoi ihan viattomasti yhden kirjan tilaamisella, jonka jälkeen päätin tilata pari lisää. Sitten olin jo koukussa. Nyt hakeudun tämän tästä tilailemaan uusia kirjoja. Surffailen Amazonissa muka vain tutkaillen tarjontaa, mutta se on aivan silmänlumetta. Visalaskuissa näkyy totuus. Sähköposti piippaa innoissaan, kun sedät Amazonista lähettää mailia mielenkiintoisista uutuus kirjoista: uusia totuuksia markkinoinnista ja oppaita onnistuneeseen markkinointistrategiaan. ”Edellisen tilauksesi perust
eella nämä kiinnostaisivat sinua.” No totta kai kiinnostaa! Siinä vaan sitä ruokitaan viattoman addiktiota. Väärinkäyttö on mennyt jo niin pahaksi, etten ehdi enää lukea edellistä satsia, kun mieleni haikailee jo lisää. Vakavan Amazon-riippuvuuden tunnistaa siitä, kun tilauksen jälkeen käy päivittäin tarkastamassa internetistä, missä päin maailmaa paketti menee, ja koska se on kotiovella.
Olen tänään päättänyt perustaa AA (eli Amazon addiktio)-tukiryhmän.
Näin hankit itsellesi helposti stressin... eli ei muuta kuin remppamaan!
Uusi koti ostettu. Ihanaa! Nyt tehdään kaikki uusiksi. Edellisen asukkaan tietämys sisustuksesta on näyttänyt olevan samaa luokkaa kuin alakerran pizzerian. Tuosta kaadetaan hieman seinää ja parketit vedetään uusiksi. Kyllä ihan varmasti me saadaan kaikki valmiiksi kahdessa kuukaudessa.
VÄÄRIN! Totuus iskee parin kuukauden päästä, kun kämppä näyttää edelleen Irakin sodan bunkkerilta. Sähköjohtoja riippuu joka paikassa ja tiilipölyä riittää naapureille asti. 
Parketin väriä on vaihdettu kahteen kertaan, koko rapulta katkaistu sähköt, hengitetty laastipölyä ja syöty lasivillaa. Mieleen on juolahtanut tehdä rikosilmoitus keittiöliikkeiden harjoittamasta viattomien remontoijien putsausyrityksistä. Kuinka keittiöt voivat maksaa niin paljon, kun juuri kukaan ei tänä päivänä tee itse ruokaa?
Ruususet oli unelmat kun ajattelin, että katselen vaan sisustuslehtiä ja valitsen niistä kivoimman näköisen ja sitten se tehdään. Asuntokauppojen yhteydessä pitäisi olla varoitus kivuista ja säryistä, mitä remppaaminen aiheuttaa. Haluan auttavan puhelimen kaikille remppaajille!
Mikä sitten saada meidät aloittamaan remontoimisen? Lähipiirissä jopa neljä ihmistä on viettänyt lomaansa remontoiden. Kesämökillä tai kotona. Remontoiminen on erilainen siirtymäriitti, jolla saadaan häivytettyä vanhan omistajan muistot ja vahvistettua omaa omistajuutta. Kesämökin kunnostaminen voidaan nähdä hoivausriittinä, jossa todennetaan sitä, kuinka hienoa on omistaa jotain.
Ja onhan se sitten joskus hieno ihastella uutuutta hohtavaa kotia ja miettiä, että tämän takia sitä nukuttiin kumipatjalla vuosi!
SYNTYMÄPÄIVÄT. Nainen täyttää aina 17 vuotta. Näin tapahtui myös 25.7. Tällä kertaa vuorossa oli Pluomanen.
Minäkin olen viettänyt elämäni aikana niin monet syntymäpäivät mutta lopulta yhdet parhaimmista oli bileet Niihama-Kaupin ulkoilumajalla Tampereella.
Paikalle bongahdettiin Kalevan S-marketin kautta, mistä mukaan tarttui Campingia, herkkusieniä ja järjettömän hienot jalkapalloaiheiset kertakäyttölautaset.
Virallisten juhlapuheiden jälkeen vuorossa oli lahjojen jakaminen. Ei niin yllätyksellistä, sain lahjaksi pehmopornahtavaa aikuisviihdettä ikääntyville kotirouville eli Regina-lehden. Osui ja upposi, sillä en ollutkaan lukenut lehteä viimeiseen kymmeneen vuoteen.
Ensimmäisenä Reginasta tehtiin porukalla Itsetuntotesti, josta selvisi, että seksikkyys on sama asia kuin hyvä itsetunto. Itsetuntotestin tulokset ajoi osan tiimiläisistä kirkkaan Niihamajärven ääreen katsomaan llä, hätääntyneenä peilikuvaansa.
Kyllä, mittariin oli todellakin pamahtanut 26 vuotta, joka tarkoitti käytännössä muutamaa uutta alkavaa ryppyä, lisää liikuntaa silläkin uhalla, ettei jäsenet kestä, lukuisia jo menneitä erikoisia ihmissuhteita, hetkellistä työnarkomaniaa ja yöttömiä öitä Tuomiksella, pesussa (joo, joo) pienentyneitä vaatteita, paljon tulevia vaivoja, toisinaan korkeaa verenpainetta yms. kivaa. Onkohan tämä nyt se ikä, kun pitää hankkia itseään nuorempi mies, siirtyä käyttämään hieman pidempää hametta, lähteä mukaan täydennyskoulutukseen, hankkia ensimmäinen ryppyvoide ja alkaa harrastaa sauvakävelyä?
Huumori huumorina. 26 vuotta on erinomainen ikä. Ollaan jo vuosisadan neljänneksen paremmalla puolella. Ei tyttönen muttei vanhuskaan. Muistojen koppaan on kertynyt loistavia työpaikkoja, ihania matkoja, mitä parhaimpia uusia ystäviä, todella mahtavia asiakasjuttuja, huumoria, aikaa läheisten kanssa, mökkimatkoja, vaellusta, moottoripyöräilyä, vuosia rock-bändissä ja muotimaailmassa, valokuvausta, hauskanpitoa ja ennen kaikkea positiivisia odotuksia tulevaisuudesta.
Juhlapuheita seurasi yhteistanssi tanssi ja kakkukahvit - ilman kahvia. Synttäribileet kruunasi kuuden kilometrin kävelylenkki vesisateessa keskustaan - siistiä.
Kiitos työtoverit, oli todella kivaa!
Tekstit
Kaikki kommentit
